Tänään siis käytiin äippäpolilla ja meinasi mennä hermot odotushuoneessa. Ei muuten mut varattu aika myöhästyi melkein 2 tuntia ja hikoilin siellä tuskissani... Noh, onneksi sitten lääkäri oli jopa pahoillaan ja kertoi että yksi ultrauskone oli mennyt rikki ja siksi ajat menneet pieleen kun piti jakaa niitä potilaita uudelleen. Ei siinä mitään, kun oltiin joku reilu puoltoista tuntia istuttu siellä miehen kanssa niin sanoin miehelle että voit käydä tupakilla että tuskin mä just sillä aikaa sisään pääsen. Ja mähän sit pääsin, joten olin yksin siellä. Mies odotti kahviossa... Just niin mun säkää...

Pääasia kuitenkin että masussa kaikki hyvin ja nyt on taas vähän aikaa sellainen olo että kaikki ok. Viikon päästä alkaa taas miettimään että onko vauvat ok. Kahden viikon päähän tuli jo sit seuraava aika, just neuvolaa seuraavana päivänä. Ja päivää ennen muuttoa.

Vauvelit olivat vieläkin päät alaspäin molemmat, vähän hassusti vaan, näytti välillä että ne olis ollut sylikkäin. Toisen pää oli niinkuin toisen sydämen kohdalla. Kovasti ne liikkui siellä, mä en edes tunne näemmä kaikkia liikkeitä mutta nytkin aika paljon. Molemmilla oli normaali määrä lapsivettä ja napanuorien virtaukset oli hyvät. A:n painoarvio oli 1426g ja B:n arvio 1353g. Lääkäri sanoi että hyvin ovat kasvaneet ja mä olen helpottunut ettei painoeroa juurikaan ole. Aika samat mitat niillä oli muutenkin...
Pohdittiin myös siellä että nyt kun ne pysyisivät päät alaspäin niin olis kiva lähteä synnyttämään ihan alateitse. Olen sen suhteen toiveikas, vaikka eihän sitä voi tietää. Toisaalta, pääasia että kaikki menee hyvin, tyylillä ei väliä, mutta vähän se sektion mahdollisuus kammottaa, kun se on kuitenkin leikkaus ja mua ei ole koskaan leikattu mistään. Voi kyllä olla että pojilla on sen verran ahdasta jo tuolla masussa ettei ne ehkä enää käännykään vaan pysyvät noin. Nyt siis rv 29+5. Tässä ollaan jo tosiaan voiton puolella, tai musta tuntuu siltä. Jossain välissä ajattelin että tulis edes se 26 vko täyteen niin olisi edes mahikset vauvojen selvitä jos ne päättäis syntyä. Ja kilon paino kun saavutettiin niin silloin tuli jo vähän luottavaisempi olo. Jokainen lisäpäivä tuntuu ihanalta saavutukselta, vaikka toistaiseksi mulla ei pitäis olla mitään riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, kuitenkin tiedän että tilanne voi muuttua hetkessä. En stressaa mutta ajattelen realistisesti... Kai välillä liiankin...

Kohdunsuu oli puolikiinteä (?) ja kiinni ja myös pysyi hyvin kiinni kun lääkäri paineli alavatsalta. Näppituntumalla kaulaa jäljellä 2cm ja ultralla katsottuna 3.4cm eli ihan hyvä tilanne (viimeksi oli 4,8cm) vaikka onkin näemmä vähän jo lyhentynyt... Mitään rajoituksia ei tullut, tosin painavia ei edelleenkään saa nostella eikä pitkiä automatkoja, mutta muuten jatketaan kuten tähänkin asti. Aika rauhassa mä olenkin ollut... Pakko tunnustaa että ihanaa on myös se että saa harrastaa vielä seksiä, vaikka olenkin tämmöinen valas niin silti se on ihanaa :D <3