Tänään siis käytiin äippäpolilla ja meinasi mennä hermot
odotushuoneessa. Ei muuten mut varattu aika myöhästyi melkein 2 tuntia
ja hikoilin siellä tuskissani... Noh, onneksi sitten lääkäri oli jopa
pahoillaan ja kertoi että yksi ultrauskone oli mennyt rikki ja siksi
ajat menneet pieleen kun piti jakaa niitä potilaita uudelleen. Ei siinä
mitään, kun oltiin joku reilu puoltoista tuntia istuttu siellä miehen
kanssa niin sanoin miehelle että voit käydä tupakilla että tuskin mä
just sillä aikaa sisään pääsen. Ja mähän sit pääsin, joten olin yksin
siellä. Mies odotti kahviossa... Just niin mun säkää...
Pääasia kuitenkin että masussa kaikki hyvin ja nyt on taas vähän aikaa
sellainen olo että kaikki ok. Viikon päästä alkaa taas miettimään että
onko vauvat ok. Kahden viikon päähän tuli jo sit seuraava aika, just
neuvolaa seuraavana päivänä. Ja päivää ennen muuttoa.
Vauvelit olivat vieläkin päät alaspäin molemmat, vähän hassusti vaan,
näytti välillä että ne olis ollut sylikkäin. Toisen pää oli niinkuin
toisen sydämen kohdalla. Kovasti ne liikkui siellä, mä en edes tunne
näemmä kaikkia liikkeitä mutta nytkin aika paljon. Molemmilla oli
normaali määrä lapsivettä ja napanuorien virtaukset oli hyvät. A:n
painoarvio oli 1426g ja B:n arvio 1353g. Lääkäri sanoi että hyvin ovat
kasvaneet ja mä olen helpottunut ettei painoeroa juurikaan ole. Aika
samat mitat niillä oli muutenkin...
Pohdittiin myös siellä että nyt kun ne pysyisivät päät alaspäin niin
olis kiva lähteä synnyttämään ihan alateitse. Olen sen suhteen
toiveikas, vaikka eihän sitä voi tietää. Toisaalta, pääasia että kaikki
menee hyvin, tyylillä ei väliä, mutta vähän se sektion mahdollisuus
kammottaa, kun se on kuitenkin leikkaus ja mua ei ole koskaan leikattu
mistään. Voi kyllä olla että pojilla on sen verran ahdasta jo tuolla
masussa ettei ne ehkä enää käännykään vaan pysyvät noin. Nyt siis rv
29+5. Tässä ollaan jo tosiaan voiton puolella, tai musta tuntuu siltä.
Jossain välissä ajattelin että tulis edes se 26 vko täyteen niin olisi
edes mahikset vauvojen selvitä jos ne päättäis syntyä. Ja kilon paino
kun saavutettiin niin silloin tuli jo vähän luottavaisempi olo.
Jokainen lisäpäivä tuntuu ihanalta saavutukselta, vaikka toistaiseksi
mulla ei pitäis olla mitään riskiä ennenaikaiseen synnytykseen,
kuitenkin tiedän että tilanne voi muuttua hetkessä. En stressaa mutta
ajattelen realistisesti... Kai välillä liiankin...
Kohdunsuu oli puolikiinteä (?) ja kiinni ja myös pysyi hyvin kiinni kun
lääkäri paineli alavatsalta. Näppituntumalla kaulaa jäljellä 2cm ja
ultralla katsottuna 3.4cm eli ihan hyvä tilanne (viimeksi oli 4,8cm)
vaikka onkin näemmä vähän jo lyhentynyt... Mitään rajoituksia ei
tullut, tosin painavia ei edelleenkään saa nostella eikä pitkiä
automatkoja, mutta muuten jatketaan kuten tähänkin asti. Aika rauhassa
mä olenkin ollut... Pakko tunnustaa että ihanaa on myös se että saa
harrastaa vielä seksiä, vaikka olenkin tämmöinen valas niin silti se on
ihanaa :D <3
torstai, 1. syyskuu 2005
Kommentit