Äippäpolilla saatiin yllätys yllätys taas jonottaa ihan kiitettävä aika. Mä en tiedä mikä siinä on mutta mä inhoan odotushuoneita. Siis ihan missä tahansa laitoksessa... Niin taitaa kyllä mieskin inhota. No, sitten hoitaja kutsui meidät sisään ja kyseli kuulumisia (näin tapahtuu aina ennen varsinaista tutkimusta) ja vointia. Mä olin vähän pöhkö kun kehuin että olo on loistava ja mainio (olisin kyllä voinut mainita supistukset, väsymyksen, huonon olon tunteen tietyissä asennoissa...lähinnä Kelaa ja sairauspäivärahaa ajatellen...). Kysyin sitten saikusta ja hoitaja oli vähän että ai mihinkäs sä sitä tarttet. Ja mä olin sillein että eikös kaksosodottajat pääse saikulle suht iisisti jossain 24 viikon paikkeilla. Noh...jäi vähän tyhmä olo tosta.
Lääkäri sitten antoi kuitenkin sairasloman, syyksi tosin ei tullut kuin kaksosraskaus ja tämä ei sitten riittänyt Kelalle joten nyt mun pitää sitten hakea "sairaskertomus" ja lisäselvitystä että miksi jään sairaslomalle. No, siksi koska mulla on kohta yhtä iso maha kuin viimeisillään olevalla "yksösodottajalla" ja en voi rasittaa itseäni yhtään. Opiskelupaikkani on 4 kerroksinen rakennus enkä koe jaksavani lyllertää jatkuvasti portaissa kun koko ajan on pissahätä ja pitäisi päästä välillä lepäämään kun pitkään istumisesta tulee huono olo. Lisäksi opiskeluni on kuitenkin sellaista että siihen pitäisi sitten oikeasti keskittyä ja tehdä asioita, eikä kokoajan voisi hyppiä jonnekin. Muutkin siitä häiriintyy. Ja jos on asennustöitä niin se kurottelu ja nostelu... Ja kaikkein typerintä on se etten kerkeä saada yhtään kurssia valmiiksi joten en saisi opintotukeakaan ja ne kurssit kun ovat suht pitkiä (4ov) niin ne jatkuu pitempään kuin mitä ehdin koulussa istua ennen äitiyslomaa. Huoh, tosi kiinnostavaa... Mutta en ota stressiä, oli kela mitä mieltä tahansa niin minä en aio opiskella enää tänä vuonna koska jaksaminen ei riitä siihen. Jos ei sitten sairauspäivärahaa tipu niin sillehän ei sitten voi mitään...
No joo, niin mun piti kirjoittaa siitä äippäpolireissusta
Pikkuiset siis ultrattiin ja siellä ne (poikia edelleen
) hassut köllötteli ja liikuskelivat ihan kivasti. Vastasivat aika
hyvin viikkoja, muutaman päivän heittoa se ultraohjelma laski. Vähän
säikyin sitä kun niillä oli painoeroa jotain 100g, mutta ohjelmassa oli
että heittoa voi olla puolin ja toisin n. 86g eli välttämättä ero ei
edes ole noin iso. En vaan osaa pelätä, eikä kai kannatakkaan. Kysyin
toki lääkäriltä että joko tässä aletaan epäillä sitä
fetofetaalista...**en muista mitä** -oireyhtymää, että toinen vie toisen
ravinnot...jne. Lääkäri oli sitä mieltä että sitähän tietysti seurataan
kokoajan mutta että mitään hätää ei tällä hetkellä ole. Toinen vaan on
vähän pulskempi kuin toinen. Ja molemmilla lapsivettä normaali määrä
(jos olis tuo oireyhtymä niin lapsivettä olisi toisella vähän ja
toisella liikaa jos nyt oikein muistan). Painot oli siis 568g ja 465g.
Tuolla pienemmällä oli muuten mitat aika samaa luokkaa kuin toisella
mutta vartalonympärys oli hieman pienempi, siitä johtuu tuo painoarvion
ero lääkärin mukaan. Ihan rauhallinen olo on vaikka ainahan on riski
olemassa. Kohdunsuun tilanne on hyvä, kiinteä ja kiinni ja pituutta kaulalla reilusti. Tätä mä ehkä eniten jännitin.
Napanuorien virtaukset näytti hyvältä myöskin ja sikiöt kaikin puolin kunnossa ja hyvännäköisiä joten tällä mammalla ihan luottavainen mieli. Seuraava aika saatiin 3 viikon päähän ja nyt ne ajat kai alkaa tihentyä. Niin ja nyt sitten lääkäri suostui kertomaan että IDENTTISIÄ ovat. En tiedä miksi ei ollut siitä ihan varma aiemmin.
Ihanaa niitä oli katsella, ihan liikutus iski kun toinen haukotteli juuri kun saimme kuvaa hänestä. Kovasti yritti laittaa nyrkkiä suuhun mutta ei oikein osunut. Siitä katsottiin hetki 4d kuvaa ja kasvonpiirteet olivat kehittyneet aika lailla. Poitsu näytti ihan isältään <3
Hmm, mitähän mä nyt unohdin, hajamielisyys vaivaa... Johan tässä on romaania...
Kommentit