Tilasin joitakin kestovaippatarvikkeita, yhden Fuzzi Bunzin, pari
sisävaippaa ja imsen testipaketin. Sitten ostin pari Tsi
sisätäyttövaippaa, osa uusia ja osa käytettyjä. Aion kerätä pienen
alkuvaraston valmiiksi, tosin vähän erilaisia että voi sitten kokeilla
mikä on se meidän juttu. Vielä tilaan ainakin siis parit kuoret ja
lisäimut. Harsoja on 12kpl saatuna äp:sta. Tosin noita vois käyttää
vaippakäyttöön ja sit ostaa nätimpiä harsoja muuhun käyttöön.
Hahtuvavillikset myös hankintalistalla. Pikku hiljaa juu... Aluksi
ajattelin ainakin kokeilla osakestoilua, sillä kertiksiä menis ihan
tuhoton määrä. Rahaakin menee paljon, mutta eniten mua hirvittää se
jätekasa.
Tuli kierreltyä prismassa ja ostin kuitenkin kertiksiäkin. Ei ollut
mielestäni kovin kalliita, kun muumivaipat maksoi 3,25€ (22kpl/pkt,
2-4kg) ja Dailyt 3,60€ (28kpl/pkt, 2-4kg). Tosin eihän tollaset määrät
kauaa riitä... Mutta kuitenkin. Noitakin oon ostanut jo Liberon
New Babyja 2-5kg. Seuraavaks taidan ostaa Pampersejakin, olikohan sit
muita merkkejä mitä viittis kokeilla. Eikä noita pikkusia ehkä uskalla
kovin hirveitä kasoja ostaa jos ne ei sit paria viikkoo pitempään
sovikaan. Tai jotain, mut sillein että eka viikko vauvojen kanssa
kotona menis ilman että tarttee juosta vaippakauppaan. Ja siinä vois
sitten testailla että mitkä sopii parhaiten. Nuo ostetut vaipat +
äp:sta saadut laskettuna yhteen, nyt on sit varastossa 106 vaippaa.
Kyllä kai niillä viikon pärjää...Plus sitten tietysti kestot, joita on
X määrä.
Prisman vaavi-osastolla sitten keikuin siis ja kattelin vaippoja ja vertailin hintoja.
Tuli ostettua pari newborn tuttiakin, tais olla Mam merkkisiä. Enempää
en taida ostaa ennenkuin nään kelpaako tutti ja miten tissittely lähtee
käyntiin, mutta onpahan varalla. Sinkkivoidekin tuli ostettua varuilta
valmiiks ja nyt on sitten alkuun noita hoitotarvikkeitakin ihan
kiitettävästi. Oon mä ihan höperö, kerkeishän noita mutta on vaan niin
kiva katella ja varautua.
Aika paljon on jo hankittu, toinen turvakaukalo saapuu meille postissa
joku päivä tässä, sit vielä pitää ostaa toinen. Ja tuplille rattaat
ostin, nekin saapuu meille tässä ennen muuttoa sit kuitenkin. Sattu
vaan kohdalle hyvät edullisesti niin oli pakko. Noi ei kyllä siis oo
sellaset rattaat mihin ne vois ihan pikkusina laittaa mut ei noi oo
kyllä mitkään sateenvarjotkaan... Niissä on sellanen jonkinmoinen kuomu
minkä saa siihen ylle mutta ihan makuulle ei selkänojat mene. Eli nää
on sitten valmiina odottamassa ens kesää tai millon ne nyt
soveltuiskaan. Vaunut siis täytyy vielä etsiä, mut ne sitten kun ollaan
muutettu, kuten sängytkin. Muuta nyt ei oikeastaan tule mieleen :O
Hyvällä mallilla siis hankinnat. Sängyilläkään ei niin älytön kiire ole
kun on noi äp-laatikot ja niihin kivat koristeet. Ne on ihan kätsyt. Ja
alukshan ne mahtuu samaan pinnikseenkin hetken aikaa.
Pesänrakennusvietti on tosi kiihkeenä mulla, tekis mieli vaan kokoajan
kierrellä ja shopata vauvoille kaikkea tarpeellista ja kierrellä
kirppiksiä. Anoppi oli muuten ostanut parit pikkuiset lämpösukat ja
potkuhousut kaupunki kierroksellaan. Kysyi sitten että mitäs teiltä
puuttuis että vois ostaa jotain fiksua vielä kun käy kaupungilla. Mä
sanoin että noita sukkia ei oo kovin paljoo ja puolipotkareita ja
potkareita on vähiten. Vaikka on niitä aika paljon, mutta niitä kait
menis eniten. :D
Huh, nyt jotain iltapalaa....
torstai, 1. syyskuu 2005
Hankintoja
torstai, 1. syyskuu 2005
Äippäpolikäynti
Tänään siis käytiin äippäpolilla ja meinasi mennä hermot
odotushuoneessa. Ei muuten mut varattu aika myöhästyi melkein 2 tuntia
ja hikoilin siellä tuskissani... Noh, onneksi sitten lääkäri oli jopa
pahoillaan ja kertoi että yksi ultrauskone oli mennyt rikki ja siksi
ajat menneet pieleen kun piti jakaa niitä potilaita uudelleen. Ei siinä
mitään, kun oltiin joku reilu puoltoista tuntia istuttu siellä miehen
kanssa niin sanoin miehelle että voit käydä tupakilla että tuskin mä
just sillä aikaa sisään pääsen. Ja mähän sit pääsin, joten olin yksin
siellä. Mies odotti kahviossa... Just niin mun säkää...
Pääasia kuitenkin että masussa kaikki hyvin ja nyt on taas vähän aikaa sellainen olo että kaikki ok. Viikon päästä alkaa taas miettimään että onko vauvat ok. Kahden viikon päähän tuli jo sit seuraava aika, just neuvolaa seuraavana päivänä. Ja päivää ennen muuttoa.
Vauvelit olivat vieläkin päät alaspäin molemmat, vähän hassusti vaan, näytti välillä että ne olis ollut sylikkäin. Toisen pää oli niinkuin toisen sydämen kohdalla. Kovasti ne liikkui siellä, mä en edes tunne näemmä kaikkia liikkeitä mutta nytkin aika paljon. Molemmilla oli normaali määrä lapsivettä ja napanuorien virtaukset oli hyvät. A:n painoarvio oli 1426g ja B:n arvio 1353g. Lääkäri sanoi että hyvin ovat kasvaneet ja mä olen helpottunut ettei painoeroa juurikaan ole. Aika samat mitat niillä oli muutenkin...
Pohdittiin myös siellä että nyt kun ne pysyisivät päät alaspäin niin olis kiva lähteä synnyttämään ihan alateitse. Olen sen suhteen toiveikas, vaikka eihän sitä voi tietää. Toisaalta, pääasia että kaikki menee hyvin, tyylillä ei väliä, mutta vähän se sektion mahdollisuus kammottaa, kun se on kuitenkin leikkaus ja mua ei ole koskaan leikattu mistään. Voi kyllä olla että pojilla on sen verran ahdasta jo tuolla masussa ettei ne ehkä enää käännykään vaan pysyvät noin. Nyt siis rv 29+5. Tässä ollaan jo tosiaan voiton puolella, tai musta tuntuu siltä. Jossain välissä ajattelin että tulis edes se 26 vko täyteen niin olisi edes mahikset vauvojen selvitä jos ne päättäis syntyä. Ja kilon paino kun saavutettiin niin silloin tuli jo vähän luottavaisempi olo. Jokainen lisäpäivä tuntuu ihanalta saavutukselta, vaikka toistaiseksi mulla ei pitäis olla mitään riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, kuitenkin tiedän että tilanne voi muuttua hetkessä. En stressaa mutta ajattelen realistisesti... Kai välillä liiankin...
Kohdunsuu oli puolikiinteä (?) ja kiinni ja myös pysyi hyvin kiinni kun lääkäri paineli alavatsalta. Näppituntumalla kaulaa jäljellä 2cm ja ultralla katsottuna 3.4cm eli ihan hyvä tilanne (viimeksi oli 4,8cm) vaikka onkin näemmä vähän jo lyhentynyt... Mitään rajoituksia ei tullut, tosin painavia ei edelleenkään saa nostella eikä pitkiä automatkoja, mutta muuten jatketaan kuten tähänkin asti. Aika rauhassa mä olenkin ollut... Pakko tunnustaa että ihanaa on myös se että saa harrastaa vielä seksiä, vaikka olenkin tämmöinen valas niin silti se on ihanaa :D <3
Pääasia kuitenkin että masussa kaikki hyvin ja nyt on taas vähän aikaa sellainen olo että kaikki ok. Viikon päästä alkaa taas miettimään että onko vauvat ok. Kahden viikon päähän tuli jo sit seuraava aika, just neuvolaa seuraavana päivänä. Ja päivää ennen muuttoa.
Vauvelit olivat vieläkin päät alaspäin molemmat, vähän hassusti vaan, näytti välillä että ne olis ollut sylikkäin. Toisen pää oli niinkuin toisen sydämen kohdalla. Kovasti ne liikkui siellä, mä en edes tunne näemmä kaikkia liikkeitä mutta nytkin aika paljon. Molemmilla oli normaali määrä lapsivettä ja napanuorien virtaukset oli hyvät. A:n painoarvio oli 1426g ja B:n arvio 1353g. Lääkäri sanoi että hyvin ovat kasvaneet ja mä olen helpottunut ettei painoeroa juurikaan ole. Aika samat mitat niillä oli muutenkin...
Pohdittiin myös siellä että nyt kun ne pysyisivät päät alaspäin niin olis kiva lähteä synnyttämään ihan alateitse. Olen sen suhteen toiveikas, vaikka eihän sitä voi tietää. Toisaalta, pääasia että kaikki menee hyvin, tyylillä ei väliä, mutta vähän se sektion mahdollisuus kammottaa, kun se on kuitenkin leikkaus ja mua ei ole koskaan leikattu mistään. Voi kyllä olla että pojilla on sen verran ahdasta jo tuolla masussa ettei ne ehkä enää käännykään vaan pysyvät noin. Nyt siis rv 29+5. Tässä ollaan jo tosiaan voiton puolella, tai musta tuntuu siltä. Jossain välissä ajattelin että tulis edes se 26 vko täyteen niin olisi edes mahikset vauvojen selvitä jos ne päättäis syntyä. Ja kilon paino kun saavutettiin niin silloin tuli jo vähän luottavaisempi olo. Jokainen lisäpäivä tuntuu ihanalta saavutukselta, vaikka toistaiseksi mulla ei pitäis olla mitään riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, kuitenkin tiedän että tilanne voi muuttua hetkessä. En stressaa mutta ajattelen realistisesti... Kai välillä liiankin...
Kohdunsuu oli puolikiinteä (?) ja kiinni ja myös pysyi hyvin kiinni kun lääkäri paineli alavatsalta. Näppituntumalla kaulaa jäljellä 2cm ja ultralla katsottuna 3.4cm eli ihan hyvä tilanne (viimeksi oli 4,8cm) vaikka onkin näemmä vähän jo lyhentynyt... Mitään rajoituksia ei tullut, tosin painavia ei edelleenkään saa nostella eikä pitkiä automatkoja, mutta muuten jatketaan kuten tähänkin asti. Aika rauhassa mä olenkin ollut... Pakko tunnustaa että ihanaa on myös se että saa harrastaa vielä seksiä, vaikka olenkin tämmöinen valas niin silti se on ihanaa :D <3
perjantai, 26. elokuu 2005
Sokereita rasitettu
Elämäni kamalin laboratorioreissu siis takana aamusella. Tai menin
sinne kyllä vähän jälkeen klo 10.00. Noh, arvot olivat hyvät kuten
arvelinkin, tuo oli 2h sokerirasitus ja tulokset seuraavaa paasto 3.8 /
1h 5.1/ 2h 6.9. Labratädit sanoivat että hirmuhyväthän nuo on. Täällä
on seuraavat rajat:
Mutta itse kokemus oli kamala... Onneksi mies oli seurana siellä istumassa :D Aluksi siis menin sinne ja otettiin suonesta putki verta (en kyllä saanut selvää että miksi...) ja sitten sormen päästä se paastonäyte. Olin vielä juuri ja juuri ollut sen 12h syömättä (mä kun luulin et se on 8h ja siks vetkutin sinne menoa tohon klo 10.00... kun se täti sillon kun varasin aikaa niin sekotti mut tolla kahdeksikolla puhumalla iltakaheksasta ja aamukaheksasta niin mulle jäi semmonen kuva et se paasto on 8h :P). Sitten join sen litkun (ei se ihan niin kamalaa ollut kun etukäteen kuvittelin) joka maistui väljähtäneelle cokikselle. Onneksi se oli kuitenkin kylmää niin sain sen alas aika äkkiä. Sitten odottelemaan tunniksi. Noin 15min ennen näytteenottoa sitten alkoi huimata ja pyörryttää. Tuli tosi kuvottava olo. Pysyin kuitenkin tajuissani miehen avulla. Sitten menin sinne näytteenottoon tunnin kohdalla ja näytteet kun oli saatu otettua niin alkoi oksettaa ja huimata niin etten meinannut saada henkeä. Onneksi kuitenkin muistin että vedä syvään henkeä niin vauvat saa happea. Mut piti taluttaa siitä istumapaikalta pitkälleen vähäksi aikaa, olin kuulemma ihan valkoinen ja tuskanhiki päässä. Olo oli kyllä niin tukala että oksat pois. Makoilin siellä sitten pitkällään noin 20min ja onneksi olo parani ja kasvoille palasi väri. Kysyivät että haluanko tehdä tämän loppuun ja tottakai mä halusin, en nyt enää uusiks halua sinne joutua. Jos olis mennyt tila pahemmaksi niin olisivat passittaneet syömään heti... Ei mulla oo koskaan tullut verikokeen otosta mitään pahoja oloja tms, mut se oli toi sokerijuttu. En viitsinyt makoilla siellä kun ihmisiä tuli verikokeisiin, menin miehen luokse istumaan ja hänen kainalossa sitten kyhnäsin. Mä olin kaiken lisäksi kamalan väsynyt sillä en saanut nukuttua kunnolla, ehkä just hikiset 4h viime yönä. Olin siis käytännössä ollut koko jutun päätteeksi n. 15h syömättä josta reilut 10h vielä hereillä :P Ei kyllä tunnu järin hyvältä raskaanaolevana, tiedä sit miten muuten...
2h kohdalla sitten se toinen näyte ja sen jälkeen meinas käydä sama ton pyörrytyksen kanssa, hengittelin syvään ja rauhallisesti ja päätin että nyt mä kävelen tonne kahvioon ja mies saa käydä ostamassa kahvin ja pasteijan. Mies oli ihana ja passasi, mä söin sen pasteijan varmaan sekunnissa, oli niin heikko ja nälkäinen olo. Kun olin saanut aamukahvinikin niin elämä hymyili, käveleminen tuntui ihanalta ja tuntui että huh helpotus. Käytiin sit kuitenkin grilliltä hampurilaiset ja tultiin kotiin syömään.
Onneksi se on ohi ja tehty nyt ja ei siinä sen kummempaa.
Syötyäni mä nukuin 3h tirsat ja olo on paljon parempi, mä olin kyllä rättiväsynyt.
Isäkin soitti eilen ja kysyi miten masu voi :O Noh, en mä sille saanut sanottua muuta kun että ihan hyvin. En mä oikein osaa sille enempää kertoa, tyyliin joo ihan kiva olo mutta tisseistä suihkuaa maitoa ja panettaa niin perkeleesti. Hohhoh...
Ulkona on myrsky alkamassa, ihanaa, mä en kaipaa yhtään lisää tuskallista hikoilua päivin öin. Nytkin on kamala hiki kun on niin hiostavaa ja täällä ei toi ilma vaihdu. Vaikka kämppä on peruskorjattu v.2002, jokaisessa aiemmassa ja vanhemmassa kämpässä on sentään ilmanvaihto toiminut hyvin verrattuna tähän, vaikka täällä on koneellinen ilmastointikin. Mitenhän se uus sitten, toivottavasti ihan ok...
Jumaliste, asumistuki sitten laski aika reilusti :P kun meille laskettiin vuodeksi keskiarvotulot ja menee jonkun rajan yli. Tämä siis siksi koska mä saan äippärahaa jne ja mies työttömyysturvaa. Ei se rakas viihtynyt siellä koulussa ja ymmärrän kyllä miksi, ei saanutkaan sitten hyväksilukuja eikä voinut osallistua näyttöihin jne... Aikamoinen soppa, mutta kyllä mä oon sitä mieltä että jos olo tuntuu heti siltä että hei en mä tänne kuulu eikä kiinnosta niin ei siellä kannata aikaansa tuhlata. Keksii sit jotain muuta tekemistä...
Oli vähän alustavaa tuumailua että ens syksynä mä jatkaisin koulua ja kävisin sen loppuun ja sit mies haluaisi jäädä koti-isiksi. Musta se olis ihan kiva juttu ton opiskelun kannalta. Tosin varmaahan tää ei vielä ole, katellaan miten se arki sitten sujuu. Meillä kun ei nyt niin ihmeitä tapahdu ton rahankaan suhteen kun ollaan molemmat suurinpiirtein yhtä köyhiä ;D Mikä on sinänsä ihana asia (!), ei tarvitse pakon sanelemana taloudellisista syistä tehdä päätöksiä, vaan sen mikä parhaalta tuntuu. Ja kun on tottunut elämään pienellä rahalla niin ei mitään hämminkiä. Kekseliäisyyttä vaaditaan monessa tapauksessa mutta sekin on ihan jännää. Mä olen siksi niin positiivinen köyhä, koska ollaan niin onnellisia näin. Toki meillä on suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siinä mielessä että rahatilannekin paranee mutta kaikki aikanaan. Varsinaiset taivaanrannan maalarit...
Jaa noh, muuta mä nyt en taas osaa kertoa, on niin kuuma että suihku kutsuu ja sit vähän lisää pakkailua. Kohta me asutaan laatikoiden keskellä.
- paasto 4,8 mmol / l
- tunnin arvo 11,2 mmol / l
- kahden tunnin arvo 9,9 mmol /l
Mutta itse kokemus oli kamala... Onneksi mies oli seurana siellä istumassa :D Aluksi siis menin sinne ja otettiin suonesta putki verta (en kyllä saanut selvää että miksi...) ja sitten sormen päästä se paastonäyte. Olin vielä juuri ja juuri ollut sen 12h syömättä (mä kun luulin et se on 8h ja siks vetkutin sinne menoa tohon klo 10.00... kun se täti sillon kun varasin aikaa niin sekotti mut tolla kahdeksikolla puhumalla iltakaheksasta ja aamukaheksasta niin mulle jäi semmonen kuva et se paasto on 8h :P). Sitten join sen litkun (ei se ihan niin kamalaa ollut kun etukäteen kuvittelin) joka maistui väljähtäneelle cokikselle. Onneksi se oli kuitenkin kylmää niin sain sen alas aika äkkiä. Sitten odottelemaan tunniksi. Noin 15min ennen näytteenottoa sitten alkoi huimata ja pyörryttää. Tuli tosi kuvottava olo. Pysyin kuitenkin tajuissani miehen avulla. Sitten menin sinne näytteenottoon tunnin kohdalla ja näytteet kun oli saatu otettua niin alkoi oksettaa ja huimata niin etten meinannut saada henkeä. Onneksi kuitenkin muistin että vedä syvään henkeä niin vauvat saa happea. Mut piti taluttaa siitä istumapaikalta pitkälleen vähäksi aikaa, olin kuulemma ihan valkoinen ja tuskanhiki päässä. Olo oli kyllä niin tukala että oksat pois. Makoilin siellä sitten pitkällään noin 20min ja onneksi olo parani ja kasvoille palasi väri. Kysyivät että haluanko tehdä tämän loppuun ja tottakai mä halusin, en nyt enää uusiks halua sinne joutua. Jos olis mennyt tila pahemmaksi niin olisivat passittaneet syömään heti... Ei mulla oo koskaan tullut verikokeen otosta mitään pahoja oloja tms, mut se oli toi sokerijuttu. En viitsinyt makoilla siellä kun ihmisiä tuli verikokeisiin, menin miehen luokse istumaan ja hänen kainalossa sitten kyhnäsin. Mä olin kaiken lisäksi kamalan väsynyt sillä en saanut nukuttua kunnolla, ehkä just hikiset 4h viime yönä. Olin siis käytännössä ollut koko jutun päätteeksi n. 15h syömättä josta reilut 10h vielä hereillä :P Ei kyllä tunnu järin hyvältä raskaanaolevana, tiedä sit miten muuten...
2h kohdalla sitten se toinen näyte ja sen jälkeen meinas käydä sama ton pyörrytyksen kanssa, hengittelin syvään ja rauhallisesti ja päätin että nyt mä kävelen tonne kahvioon ja mies saa käydä ostamassa kahvin ja pasteijan. Mies oli ihana ja passasi, mä söin sen pasteijan varmaan sekunnissa, oli niin heikko ja nälkäinen olo. Kun olin saanut aamukahvinikin niin elämä hymyili, käveleminen tuntui ihanalta ja tuntui että huh helpotus. Käytiin sit kuitenkin grilliltä hampurilaiset ja tultiin kotiin syömään.
Onneksi se on ohi ja tehty nyt ja ei siinä sen kummempaa.
Syötyäni mä nukuin 3h tirsat ja olo on paljon parempi, mä olin kyllä rättiväsynyt.
Isäkin soitti eilen ja kysyi miten masu voi :O Noh, en mä sille saanut sanottua muuta kun että ihan hyvin. En mä oikein osaa sille enempää kertoa, tyyliin joo ihan kiva olo mutta tisseistä suihkuaa maitoa ja panettaa niin perkeleesti. Hohhoh...
Ulkona on myrsky alkamassa, ihanaa, mä en kaipaa yhtään lisää tuskallista hikoilua päivin öin. Nytkin on kamala hiki kun on niin hiostavaa ja täällä ei toi ilma vaihdu. Vaikka kämppä on peruskorjattu v.2002, jokaisessa aiemmassa ja vanhemmassa kämpässä on sentään ilmanvaihto toiminut hyvin verrattuna tähän, vaikka täällä on koneellinen ilmastointikin. Mitenhän se uus sitten, toivottavasti ihan ok...
Jumaliste, asumistuki sitten laski aika reilusti :P kun meille laskettiin vuodeksi keskiarvotulot ja menee jonkun rajan yli. Tämä siis siksi koska mä saan äippärahaa jne ja mies työttömyysturvaa. Ei se rakas viihtynyt siellä koulussa ja ymmärrän kyllä miksi, ei saanutkaan sitten hyväksilukuja eikä voinut osallistua näyttöihin jne... Aikamoinen soppa, mutta kyllä mä oon sitä mieltä että jos olo tuntuu heti siltä että hei en mä tänne kuulu eikä kiinnosta niin ei siellä kannata aikaansa tuhlata. Keksii sit jotain muuta tekemistä...
Oli vähän alustavaa tuumailua että ens syksynä mä jatkaisin koulua ja kävisin sen loppuun ja sit mies haluaisi jäädä koti-isiksi. Musta se olis ihan kiva juttu ton opiskelun kannalta. Tosin varmaahan tää ei vielä ole, katellaan miten se arki sitten sujuu. Meillä kun ei nyt niin ihmeitä tapahdu ton rahankaan suhteen kun ollaan molemmat suurinpiirtein yhtä köyhiä ;D Mikä on sinänsä ihana asia (!), ei tarvitse pakon sanelemana taloudellisista syistä tehdä päätöksiä, vaan sen mikä parhaalta tuntuu. Ja kun on tottunut elämään pienellä rahalla niin ei mitään hämminkiä. Kekseliäisyyttä vaaditaan monessa tapauksessa mutta sekin on ihan jännää. Mä olen siksi niin positiivinen köyhä, koska ollaan niin onnellisia näin. Toki meillä on suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siinä mielessä että rahatilannekin paranee mutta kaikki aikanaan. Varsinaiset taivaanrannan maalarit...
Jaa noh, muuta mä nyt en taas osaa kertoa, on niin kuuma että suihku kutsuu ja sit vähän lisää pakkailua. Kohta me asutaan laatikoiden keskellä.
tiistai, 23. elokuu 2005
Ja sitten yleistä läpinää...
Jaa no mitäs muuta kuuluu...
Tänään heräsin aivan jumalattomaan ylävatsakipuun, siis ei ihan närästystä mutta kamalan ahdistavalta tuntui ja hengittäminen tuntui raskaalta. Ihan oli sellainen huimausheikotuspyörrytyskuolenkomä -olo... Pitkällään en pystynyt olemaan missään asennossa kun ylävatsaa nipisteli. Kai mä sitten olin nukkunut huonossa asennossa, tai sitten se oli siitä kun syötiin "tosi terveellisesti" illalla ennen nukkumaanmenoa. Ummetus on vaivannut, en tiedä onko sillä vaikutusta. Mutta oli kyllä tuskainen olo, eikä aamukahvi maistunut. Vesi teki hyvää ja kun muistin että onhan meillä Rennietä niin johan helpotti kun sellaisen vetäisin kitusiin. Tuli kyllä semmoinen autuus että oksat pois... Niin ja luumusosetta piti ostaa kaupasta, sitä vauvojen. Ainoa asia joka mun kovaan vatsaan auttaa. Miehellä on taas colitis ulcerosan takia ihan päinvastainen juttu. Mä aina vitsailen asiasta että vaihdetaan toisillemme puolet ja puolet noista masujutuista niin saadaan balanssi ja normaali paskatilanne taloon :D Hohhoijaa... Onneksi on huumorintajua, molemmilla.
Mies oli tehnyt ruokaa kun olin kierroksella. Ihanaa, olikin kova nälkä. Ja mä se vaan vieläkin ajelen autolla. Ei tunnu yhtään pahalta tai hankalalta niin mikäs siinä. Maha on kyllä iso mutta hyvin mä vielä ratin taakse mahdun eikä toistaiseksi ole ahdistanut. Ihmiset kyllä vähän kattoo kun kuskin paikalta nousee tämmönen "viimesillään oleva".
Istuma-asentoja on vielä reilusti, mutta toi nukkumispuoli on jo ihan oikeasti todella vaikeaa. Täytyy kai kasata tyynyjen alle täkkejä ja alkaa nukkua puoli-istuma-asennossa niin ei paina vatsaa miltään puolelta. Ihan selällään tulee äkkiä ikävä tunne tonne alavatsalle... Kyljelläänkin tuntuu että masua ahdistaa.
Huomenna ois monikkoperhevalmennus jonne aattelin tällä kertaa mennä. Kun maksoinkin sen jo, niin ei viitsi tyhjästä maksaa :D
Käytiin yks päivä miehen kanssa hakemassa kaupoista laatikoita ja on jo taas lisää pakattu. Enää kolmisen viikkoa muuttoon. Kirjahylly on melkein tyhjä, kirjat on pakattu. Vielä pitäis toi "vitriini" tyhjentää, isänisäni(?) kristallit ja lasikokoelmat on aika pölyttyneet kun ei noita raaski käyttää. Vanhimmat taitaa olla ihan 1800-luvun puolelta. Jotain jäi käteen kun lapsuudenkotia tyhjennettiin silloin pari vuotta sitten. Faijalla oli silloin vähän sellaiset tunnelmat että hän kuolee syöpään, mutta näin ei sitten onneksi käynyt. Kasvaimet olivat hyvänlaatuisia ja leikkaus onnistui.. Talo oli ollut tyhjillään jo useita vuosia, ja oli kyllä remontin tarpeessa. Eräs vanha kylänmies sitten siitä kiinnostuneena vuosien ajan yritti ostaa sitä mutta ukko ei myynyt. Nyt sitten pari vuotta sitten kaupat syntyi koska kukaan meistä ei sitä rupea remontoimaan ja vanhalle tutullehan se meni, joka sen remontoi kuitenkin. Kyläilläkin sais :) Ja mikä mun mielestä ihaninta, faija on nyt velaton mies. Saivat myös puolisonsa kanssa uuden auton ja isukki on nyt eläkkeellä. Kai sillä pitäis sitten mennä ihan hyvin... Silti se kuulosti viimeks puhelimessa tosi masentuneelta ja apaattiselta. Tuntuu ettei sitä kamalasti mun jutut kiinnosta. Tai sit sairaus on uusinut tai jotain muuta.
Miehen kanssa ollaan pohdittu näitä juttuja ja mies oli ihan sitä mieltä että ootas vaan kun faijas huomaa että hyvin meillä menee lastenkin kanssa niin voi ääni muuttua kellossa. Kaikkein tylyintä musta oli kyllä se kun kerroin raskaudesta isälle (tekstarilla :P) niin se soitti ja kyseli kamalasti että mites meinaat koulun hoitaa ja kaikki ja miten rahat riittää ja plääplää. Sit vielä kysyi että ootteko te nyt ihan suunnitellut tällaista... Se vähän kirpaisi... Mutta en suuttunut koska tiedän että se on vaan huolissaan. Aina se on jostain huolissaan. Kovasti se on huolissaan mutta koskaan se ei kysy että tarvittaisko jotain... :P Noh, en mä aio kyllä mitään siltä pyytäkkään, just siks että se näkee että kyllä me pärjätään! Vähän oon kyllä ihmeissäni tän faija asian kanssa. Kun se vois joskus puhua ajatuksistaan tai tunteistaan. Kertois nyt edes että mikä mättää. Mä en jaksa liikaa kelailla, saati stressiä ottaa. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan. En mä ole enää mikään isän pikkutyttö, mullahan on kohta omia lapsia!!! Ehkä se on se juttu mikä isukkia vaivaa, jos se tuntee itsensä vanhaksi kun oma tytär tulee äidiksi ja naiseksi. Jos tämä on nyt se viimeinen tikki siihen että mä tosiaan olen itsenäinen ja en riippuvainen enää. Ehkä se on luopumisen tuskaa??
No jaa, nyt täytyy mennä soittaan mummolle, sen kanssa on niin kiva jutella :)
Tänään heräsin aivan jumalattomaan ylävatsakipuun, siis ei ihan närästystä mutta kamalan ahdistavalta tuntui ja hengittäminen tuntui raskaalta. Ihan oli sellainen huimausheikotuspyörrytyskuolenkomä -olo... Pitkällään en pystynyt olemaan missään asennossa kun ylävatsaa nipisteli. Kai mä sitten olin nukkunut huonossa asennossa, tai sitten se oli siitä kun syötiin "tosi terveellisesti" illalla ennen nukkumaanmenoa. Ummetus on vaivannut, en tiedä onko sillä vaikutusta. Mutta oli kyllä tuskainen olo, eikä aamukahvi maistunut. Vesi teki hyvää ja kun muistin että onhan meillä Rennietä niin johan helpotti kun sellaisen vetäisin kitusiin. Tuli kyllä semmoinen autuus että oksat pois... Niin ja luumusosetta piti ostaa kaupasta, sitä vauvojen. Ainoa asia joka mun kovaan vatsaan auttaa. Miehellä on taas colitis ulcerosan takia ihan päinvastainen juttu. Mä aina vitsailen asiasta että vaihdetaan toisillemme puolet ja puolet noista masujutuista niin saadaan balanssi ja normaali paskatilanne taloon :D Hohhoijaa... Onneksi on huumorintajua, molemmilla.
Mies oli tehnyt ruokaa kun olin kierroksella. Ihanaa, olikin kova nälkä. Ja mä se vaan vieläkin ajelen autolla. Ei tunnu yhtään pahalta tai hankalalta niin mikäs siinä. Maha on kyllä iso mutta hyvin mä vielä ratin taakse mahdun eikä toistaiseksi ole ahdistanut. Ihmiset kyllä vähän kattoo kun kuskin paikalta nousee tämmönen "viimesillään oleva".
Istuma-asentoja on vielä reilusti, mutta toi nukkumispuoli on jo ihan oikeasti todella vaikeaa. Täytyy kai kasata tyynyjen alle täkkejä ja alkaa nukkua puoli-istuma-asennossa niin ei paina vatsaa miltään puolelta. Ihan selällään tulee äkkiä ikävä tunne tonne alavatsalle... Kyljelläänkin tuntuu että masua ahdistaa.
Huomenna ois monikkoperhevalmennus jonne aattelin tällä kertaa mennä. Kun maksoinkin sen jo, niin ei viitsi tyhjästä maksaa :D
Käytiin yks päivä miehen kanssa hakemassa kaupoista laatikoita ja on jo taas lisää pakattu. Enää kolmisen viikkoa muuttoon. Kirjahylly on melkein tyhjä, kirjat on pakattu. Vielä pitäis toi "vitriini" tyhjentää, isänisäni(?) kristallit ja lasikokoelmat on aika pölyttyneet kun ei noita raaski käyttää. Vanhimmat taitaa olla ihan 1800-luvun puolelta. Jotain jäi käteen kun lapsuudenkotia tyhjennettiin silloin pari vuotta sitten. Faijalla oli silloin vähän sellaiset tunnelmat että hän kuolee syöpään, mutta näin ei sitten onneksi käynyt. Kasvaimet olivat hyvänlaatuisia ja leikkaus onnistui.. Talo oli ollut tyhjillään jo useita vuosia, ja oli kyllä remontin tarpeessa. Eräs vanha kylänmies sitten siitä kiinnostuneena vuosien ajan yritti ostaa sitä mutta ukko ei myynyt. Nyt sitten pari vuotta sitten kaupat syntyi koska kukaan meistä ei sitä rupea remontoimaan ja vanhalle tutullehan se meni, joka sen remontoi kuitenkin. Kyläilläkin sais :) Ja mikä mun mielestä ihaninta, faija on nyt velaton mies. Saivat myös puolisonsa kanssa uuden auton ja isukki on nyt eläkkeellä. Kai sillä pitäis sitten mennä ihan hyvin... Silti se kuulosti viimeks puhelimessa tosi masentuneelta ja apaattiselta. Tuntuu ettei sitä kamalasti mun jutut kiinnosta. Tai sit sairaus on uusinut tai jotain muuta.
Miehen kanssa ollaan pohdittu näitä juttuja ja mies oli ihan sitä mieltä että ootas vaan kun faijas huomaa että hyvin meillä menee lastenkin kanssa niin voi ääni muuttua kellossa. Kaikkein tylyintä musta oli kyllä se kun kerroin raskaudesta isälle (tekstarilla :P) niin se soitti ja kyseli kamalasti että mites meinaat koulun hoitaa ja kaikki ja miten rahat riittää ja plääplää. Sit vielä kysyi että ootteko te nyt ihan suunnitellut tällaista... Se vähän kirpaisi... Mutta en suuttunut koska tiedän että se on vaan huolissaan. Aina se on jostain huolissaan. Kovasti se on huolissaan mutta koskaan se ei kysy että tarvittaisko jotain... :P Noh, en mä aio kyllä mitään siltä pyytäkkään, just siks että se näkee että kyllä me pärjätään! Vähän oon kyllä ihmeissäni tän faija asian kanssa. Kun se vois joskus puhua ajatuksistaan tai tunteistaan. Kertois nyt edes että mikä mättää. Mä en jaksa liikaa kelailla, saati stressiä ottaa. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan. En mä ole enää mikään isän pikkutyttö, mullahan on kohta omia lapsia!!! Ehkä se on se juttu mikä isukkia vaivaa, jos se tuntee itsensä vanhaksi kun oma tytär tulee äidiksi ja naiseksi. Jos tämä on nyt se viimeinen tikki siihen että mä tosiaan olen itsenäinen ja en riippuvainen enää. Ehkä se on luopumisen tuskaa??
No jaa, nyt täytyy mennä soittaan mummolle, sen kanssa on niin kiva jutella :)
tiistai, 23. elokuu 2005
Pienimuotoinen kirppiskierros
Aamulla herätessäni sain päähäni että mä lähden käymään
kirppiskierroksen. Mies jäi suosiolla kotiin. Hän ei oikein välitä
kierrellä, perustelee sitä sillä että pitäis tietää mitä on hakemassa
ja hakea vaan se ja sillä selvä. Kyllähän mä ton näkökannan ymmärrän
toisaalta mutta harvemmin sitä etukäteen tietää mitä kirppikseltä
haluaa etsiä. Mä lähinnä tota vauvakamaa pengoin tällä kertaa taas. Ja
löysin jälleen kerran vaikka mitä. Pakko vielä mainita että rahaakin
oli mukana huimat 20€, josta jäi vielä jokunen euro eli käytin tosi
vähän rahaa ja sain ihmeellisen paljon tavaraa. On tuo SPR:n
kierrätysmyymälä sitten ihme paikka, mä en koskaan pääse sieltä pois
ilman jotain hienoa löytöä :D Nyt löysin CAM- merkkisen hoitopöydän
taitettavilla jaloilla, siis sellaisen missä on se hoitotaso päällä ja
sen alla vielä tulpallinen amme. Ja alhaalla säilytystilaa. Kovin oli
siisti ja maksoi vain kympin, joten ostin sitten sen. Alunperin päätin
että hoitopöytä ei ole välttämätön ostos mutta kun noin halpa ja hyvä
löytyi niin ostopäätös syntyi hetkessä. Pikkuisen jouduin tuota tasoa
yhdestä kohtaa paikkaamaan kun oli kulunut mutta ei se mua häiritse.
Just passeli korkeus mulle ja miehelle. Mies oli ihan ihmeissään että
miten sä aina löydät kaikkea kivaa sikahalvalla. Selitin ukolle että
tommonen maksaa uutena hyvinkin yli 60€...
Kyseessä siis aika lähelle tällainen viritys (omassani hieman kivempi kuosi mielestäni :D)
http://www.lastentarvike.fi/images/Tuotekuvat/Large/cam_iseo_beigenalle_syv.jpg
Erotuksena vaan että tossa meiän versiossa ei oo noita sivulokeroita ja että toi taso on ylös nostettava ja alla on se amme.
Sitten löysin hoitolaukun, kivan pehmohelistinlelun ja ihanan äitiyspakkauksen koristelakanan (sellainen sininen röyhelöreunus) ihan muutamalla eurolla.
Toiselta kirppikseltä (jossa kävin ekana) meinasin jo ostaa hoitotason (lipaston päälle laitettava) kympillä mutta en sitten jostain syystä vaan viitsinyt sitä ostaa, olipa hyvä... Muuten en toisesta paikasta löytänyt tällä kertaa mitään. Mutta tuo viimeinen olikin varsinainen aarretalo :D
Mitään isompaa en enää tähän asuntoon aio hankkia, sängyt sitten sinne uuteen ja kaikki muu suurempi tavara myös. Noi oli vaan pakko ostaa kun sattui niin hyvä tilaisuus...
Mä olen jotenkin niin hyvilläni tuosta kierrätyksestä, varsinkin idealla että kenenkään ei ole tarkoitus rikastua. Tietysti on eri asia jos ostaa uutena jotain tosi kallista, niin eikai sitä viitsi ihan ilmaiseksi pois antaa/myydä mutta on kuitenkin selviä tapauksia jotka ostaa käytettynä ja myy sitten voitolla eteenpäin. Sitä mä en oikein ymmärrä... Mulla on tarkoituksena tehdä näiden lastentarvikkeiden suhteen niin että kun emme enää itse tarvitse niin joko lahjoitan spr:lle (anna hyvän kiertää, joku muukin voi tehdä löytöjä...) tai sitten jollekin jolla on kipeä tarve. Tarkoituksena ei ole alkaa tekemään bisnestä... Ja jos noita tulee myytyä pois niin en kyllä pyydä kuin korkeintaan puolet siitä mitä olen itse maksanut. Aina löytyy joku joka tarvitsee jotain.
Kyseessä siis aika lähelle tällainen viritys (omassani hieman kivempi kuosi mielestäni :D)
http://www.lastentarvike.fi/images/Tuotekuvat/Large/cam_iseo_beigenalle_syv.jpg
Erotuksena vaan että tossa meiän versiossa ei oo noita sivulokeroita ja että toi taso on ylös nostettava ja alla on se amme.
Sitten löysin hoitolaukun, kivan pehmohelistinlelun ja ihanan äitiyspakkauksen koristelakanan (sellainen sininen röyhelöreunus) ihan muutamalla eurolla.
Toiselta kirppikseltä (jossa kävin ekana) meinasin jo ostaa hoitotason (lipaston päälle laitettava) kympillä mutta en sitten jostain syystä vaan viitsinyt sitä ostaa, olipa hyvä... Muuten en toisesta paikasta löytänyt tällä kertaa mitään. Mutta tuo viimeinen olikin varsinainen aarretalo :D
Mitään isompaa en enää tähän asuntoon aio hankkia, sängyt sitten sinne uuteen ja kaikki muu suurempi tavara myös. Noi oli vaan pakko ostaa kun sattui niin hyvä tilaisuus...
Mä olen jotenkin niin hyvilläni tuosta kierrätyksestä, varsinkin idealla että kenenkään ei ole tarkoitus rikastua. Tietysti on eri asia jos ostaa uutena jotain tosi kallista, niin eikai sitä viitsi ihan ilmaiseksi pois antaa/myydä mutta on kuitenkin selviä tapauksia jotka ostaa käytettynä ja myy sitten voitolla eteenpäin. Sitä mä en oikein ymmärrä... Mulla on tarkoituksena tehdä näiden lastentarvikkeiden suhteen niin että kun emme enää itse tarvitse niin joko lahjoitan spr:lle (anna hyvän kiertää, joku muukin voi tehdä löytöjä...) tai sitten jollekin jolla on kipeä tarve. Tarkoituksena ei ole alkaa tekemään bisnestä... Ja jos noita tulee myytyä pois niin en kyllä pyydä kuin korkeintaan puolet siitä mitä olen itse maksanut. Aina löytyy joku joka tarvitsee jotain.
