Mulla on aika tylsää. Tai no, miehellä alkaa koulu ja mä vaan lojun kotona. Tosin en mä koulussakaan voi olla... Ja mies taas vaihtaisi osia milloin vaan ;-) Joo niin mäkin jos se olis mahdollista.

Isäukko ärsyttää mua, siis siten ettei sitä näytä kiinnostavan mitä mulle kuuluu tms. Ei edes soita ja kysy että kuinka mä voin. Anoppi ja appiukko ja oma mummoni soittavat sitten monta kertaa viikossa ja ovat ihan täysillä mukana. Ihanaa että edes he. Äitiäni kiinnostaisi varmasti jos hän eläisi. Mutta mikä ihme faijaa vaivaa...

Nyt kun mietin niin oikeastaan faija on tullut etäisemmäksi sen jälkeen kun me muutettiin mieheni kanssa tänne. Kun asuin yksin niin se kysyi aina että tarvitsenko mitään tms... Ehkä se meinaa että hänen elatusvelvollisuutensa on siirtynyt miehelleni. Eihän tietenkään mua aikuista tartte paapoa, en mä nyt sitä...No niinhän se kyllä on jos nyt noin karkeasti voi ajatella mutta eikö tuo nyt ole vähän pirullinen ajattelutapa. Mitä mä nyt olen näitä nettipalstoja lueskellut niin tuntuu että hirveän monen työssäkäyvänkin pariskunnan molemmat vanhemmat auttavat esim. hankinnoissa paljon tai edes jonkin verran. Meiltä opiskelevilta vähävaraisemmilta ei sitten kysytä mitään, noh, eikai tosiaan voi tasan mennä apukaan aina. En mä nyt tästä sen takia ruikuta ettäkö olisi joku kamala hätä tarvikkeiden suhteen. Olen kyllä jaksottanut hankinnat niin että kaiken pystymme ihan itse ostamaan ja maksamaan, mutta se AJATUS. Siis ajatus olisi tärkein, miksei isäni voisi edes lämpimikseen kysyä että tarvitsisitteko jotain... Sanoisin kuitenkin että en välttämättä... Niinkuin sanoin anopillekin, joka pursuaa intoa ostaa vaikka mitä. En kieltänyt ostamasta lahjoja vauvoille, mutta sanoin myös että itsehän me tässä lapsia tehdään ja ei oleteta että niitä kukaan muu elättää taikka niille kenenkään tarvitsisi mitään ostaa. Eli suoraan ja räikeästi sanottuna kiteytän siis ehkäpä juuri isäni ajatuksia, hän varmaan sanoisi jos pyytäisin jotain, että vittuako hankit lapsia jos sulla ei ole varaa niihin... :-( Tuntuu ihan kamalalta, ehkä mun ei pitäis ajatella koko asiaa.
Mutta kuten itse tiedän, itse olen valintani tehnyt, olisin voinut myös valita toisin, jäädä odottamaan sitä päivää kun mahdollisesti olen töissä jne. Mutta meidän aika on nyt, oli rahaa tai ei ;) Onnellisuutta ja rakkautta kuitenkin on niin paljon <3 Emme tarvitse muutakuin toisemme ja nuo vauvat, se riittää :)

Anoppi kuitenkin haluaa tehdä jotain hankintoja ja tekee sen ihan mielellään, joten olisin ilkeä jos kieltäisin. Mutta en missään nimessä halua hyväksikäyttää ketään joka haluaa auttaa, niinkuin eräs nimeltämainitsematon lähipiiriin ennen kuulunut naisihminen. Ostatti anopilla kaiken mahdollisen, vieläpä röyhkeästi siten että hän itse sai sitten juhlia ja rellestää omat rahansa, jotka olisi järkevästi voinut käyttää niihin hankintoihin. Aika moraalitonta minusta.Noh... ehken mä sitten olekaan kamalan paha ihminen, vaikkei tuota rahaa olekaan koskaan liikaa.

**

Täällä on tosi kuuma, lääh...Mä en meinaa saada nukuttua, mies jo nukkuu kun on aikainen herätys sillä.

Maha on tiellä, todellakin. Ruokapöydän ääressä istuminen ei enää onnistu, eikä kyllä oikein meinaa tuo nukkuminenkaan. Heräilen jatkuvasti kun jostain kohdasta painaa tai sitten pissattaa. No, hyvä että herään niin voi vaihtaa asentoa parempaan ettei vauvat puristu.

Nyt ne on taas potkinut enemmän. Ja se jos mikä mua helpottaa. Torstaina olis taas äippäpolin reissu... Mua pelottaa, itkin eilen kun mietin että entäs jos se feto-fetaalinen transfuusio -oireyhtymä tuleekin näille ja kumpikaan ei selviä :( Jos painoeroa löytyykin nyt enemmän... Ahdistaa, mutta onneksi tätä seurataan juuri tuon takia niin tiheään. Kohta varmaan kontrollit 2 viikon välein... Tuon jutunhan tunnistaa siitä että sikiöiden virtsarakot ovat erikokoiset, lapsivesien määrässä on huomattava ero (toisella runsaasti, toisella olematon määrä) tai sitten 33% painoero. Ja kai ultralla näkee ne väärät verisuoniyhteydetkin jos asiantunteva lääkäri katsoo. Meidän tapauksessa mitään noista ehdoista ei ole onneksi toistaiseksi toteutunut, joten sikäli olo on luottavainen. Silti se pienikin painoero aina säikäyttää... Mutta helpottavaa oli että molemmilla on hyväkokoiset virtsarakot ja virtaukset ok, sekä lapsivettä molemmilla normaalisti.

**

Eikai murehtiminenkaan auta, päinvastoin... Joten täytyy vaan vetää syvään henkeä ja elää päivä kerrallaan. Mitäs muutakaan minä voin.. :P