Mulla on aika tylsää. Tai no, miehellä alkaa koulu ja mä vaan lojun
kotona. Tosin en mä koulussakaan voi olla... Ja mies taas vaihtaisi
osia milloin vaan ;-) Joo niin mäkin jos se olis mahdollista.
Isäukko ärsyttää mua, siis siten ettei sitä näytä kiinnostavan mitä
mulle kuuluu tms. Ei edes soita ja kysy että kuinka mä voin. Anoppi ja
appiukko ja oma mummoni soittavat sitten monta kertaa viikossa ja ovat
ihan täysillä mukana. Ihanaa että edes he. Äitiäni kiinnostaisi
varmasti jos hän eläisi. Mutta mikä ihme faijaa vaivaa...
Nyt kun mietin niin oikeastaan faija on tullut etäisemmäksi sen jälkeen
kun me muutettiin mieheni kanssa tänne. Kun asuin yksin niin se kysyi
aina että tarvitsenko mitään tms... Ehkä se meinaa että hänen
elatusvelvollisuutensa on siirtynyt miehelleni. Eihän tietenkään mua
aikuista tartte paapoa, en mä nyt sitä...No niinhän se kyllä on jos nyt
noin karkeasti voi ajatella mutta eikö tuo nyt ole vähän pirullinen
ajattelutapa. Mitä mä nyt olen näitä nettipalstoja lueskellut niin
tuntuu että hirveän monen työssäkäyvänkin pariskunnan molemmat
vanhemmat auttavat esim. hankinnoissa paljon tai edes jonkin verran.
Meiltä opiskelevilta vähävaraisemmilta ei sitten kysytä mitään, noh,
eikai tosiaan voi tasan mennä apukaan aina. En mä nyt tästä sen takia
ruikuta ettäkö olisi joku kamala hätä tarvikkeiden suhteen. Olen kyllä
jaksottanut hankinnat niin että kaiken pystymme ihan itse ostamaan ja
maksamaan, mutta se AJATUS. Siis ajatus olisi tärkein, miksei isäni
voisi edes lämpimikseen kysyä että tarvitsisitteko jotain... Sanoisin
kuitenkin että en välttämättä... Niinkuin sanoin anopillekin, joka
pursuaa intoa ostaa vaikka mitä. En kieltänyt ostamasta lahjoja
vauvoille, mutta sanoin myös että itsehän me tässä lapsia tehdään ja ei
oleteta että niitä kukaan muu elättää taikka niille kenenkään
tarvitsisi mitään ostaa. Eli suoraan ja räikeästi sanottuna kiteytän
siis ehkäpä juuri isäni ajatuksia, hän varmaan sanoisi jos pyytäisin
jotain, että vittuako hankit lapsia jos sulla ei ole varaa niihin...
:-( Tuntuu ihan kamalalta, ehkä mun ei pitäis ajatella koko asiaa.
Mutta kuten itse tiedän, itse olen valintani tehnyt, olisin voinut myös
valita toisin, jäädä odottamaan sitä päivää kun mahdollisesti olen
töissä jne. Mutta meidän aika on nyt, oli rahaa tai ei ;) Onnellisuutta
ja rakkautta kuitenkin on niin paljon <3 Emme tarvitse muutakuin
toisemme ja nuo vauvat, se riittää :)
Anoppi kuitenkin haluaa tehdä jotain hankintoja ja tekee sen ihan
mielellään, joten olisin ilkeä jos kieltäisin. Mutta en missään nimessä
halua hyväksikäyttää ketään joka haluaa auttaa, niinkuin eräs
nimeltämainitsematon lähipiiriin ennen kuulunut naisihminen. Ostatti
anopilla kaiken mahdollisen, vieläpä röyhkeästi siten että hän itse sai
sitten juhlia ja rellestää omat rahansa, jotka olisi järkevästi voinut
käyttää niihin hankintoihin. Aika moraalitonta minusta.Noh... ehken mä
sitten olekaan kamalan paha ihminen, vaikkei tuota rahaa olekaan
koskaan liikaa.
**
Täällä on tosi kuuma, lääh...Mä en meinaa saada nukuttua, mies jo nukkuu kun on aikainen herätys sillä.
Maha on tiellä, todellakin. Ruokapöydän ääressä istuminen ei enää
onnistu, eikä kyllä oikein meinaa tuo nukkuminenkaan. Heräilen
jatkuvasti kun jostain kohdasta painaa tai sitten pissattaa. No, hyvä
että herään niin voi vaihtaa asentoa parempaan ettei vauvat puristu.
Nyt ne on taas potkinut enemmän. Ja se jos mikä mua helpottaa.
Torstaina olis taas äippäpolin reissu... Mua pelottaa, itkin eilen kun
mietin että entäs jos se feto-fetaalinen transfuusio -oireyhtymä
tuleekin näille ja kumpikaan ei selviä :( Jos painoeroa löytyykin nyt
enemmän... Ahdistaa, mutta onneksi tätä seurataan juuri tuon takia niin
tiheään. Kohta varmaan kontrollit 2 viikon välein... Tuon jutunhan
tunnistaa siitä että sikiöiden virtsarakot ovat erikokoiset,
lapsivesien määrässä on huomattava ero (toisella runsaasti, toisella
olematon määrä) tai sitten 33% painoero. Ja kai ultralla näkee ne
väärät verisuoniyhteydetkin jos asiantunteva lääkäri katsoo. Meidän
tapauksessa mitään noista ehdoista ei ole onneksi toistaiseksi
toteutunut, joten sikäli olo on luottavainen. Silti se pienikin
painoero aina säikäyttää... Mutta helpottavaa oli että molemmilla on
hyväkokoiset virtsarakot ja virtaukset ok, sekä lapsivettä molemmilla
normaalisti.
**
Eikai murehtiminenkaan auta, päinvastoin... Joten täytyy vaan vetää
syvään henkeä ja elää päivä kerrallaan. Mitäs muutakaan minä voin.. :P
tiistai, 9. elokuu 2005
Kommentit