Mammahöpinää ja jotain ihan muuta...

Hankintoja

2005-09-01T23:55:00+03:00

Tilasin joitakin kestovaippatarvikkeita, yhden Fuzzi Bunzin, pari sisävaippaa ja imsen testipaketin. Sitten ostin pari Tsi sisätäyttövaippaa, osa uusia ja osa käytettyjä. Aion kerätä pienen alkuvaraston valmiiksi, tosin vähän erilaisia että voi sitten kokeilla mikä on se meidän juttu. Vielä tilaan ainakin siis parit kuoret ja lisäimut. Harsoja on 12kpl saatuna äp:sta. Tosin noita vois käyttää vaippakäyttöön ja sit ostaa nätimpiä harsoja muuhun käyttöön. Hahtuvavillikset myös hankintalistalla. Pikku hiljaa juu... Aluksi ajattelin ainakin kokeilla osakestoilua, sillä kertiksiä menis ihan tuhoton määrä. Rahaakin menee paljon, mutta eniten mua hirvittää se jätekasa.

Tuli kierreltyä prismassa ja ostin kuitenkin kertiksiäkin. Ei ollut mielestäni kovin kalliita, kun muumivaipat maksoi 3,25€ (22kpl/pkt, 2-4kg) ja Dailyt 3,60€ (28kpl/pkt, 2-4kg). Tosin eihän tollaset määrät kauaa riitä... Mutta kuitenkin. Noitakin oon ostanut jo Liberon New Babyja 2-5kg. Seuraavaks taidan ostaa Pampersejakin, olikohan sit muita merkkejä mitä viittis kokeilla. Eikä noita pikkusia ehkä uskalla kovin hirveitä kasoja ostaa jos ne ei sit paria viikkoo pitempään sovikaan. Tai jotain, mut sillein että eka viikko vauvojen kanssa kotona menis ilman että tarttee juosta vaippakauppaan. Ja siinä vois sitten testailla että mitkä sopii parhaiten. Nuo ostetut vaipat + äp:sta saadut laskettuna yhteen, nyt on sit varastossa 106 vaippaa. Kyllä kai niillä viikon pärjää...Plus sitten tietysti kestot, joita on X määrä.
Prisman vaavi-osastolla sitten keikuin siis ja kattelin vaippoja ja vertailin hintoja.

Tuli ostettua pari newborn tuttiakin, tais olla Mam merkkisiä. Enempää en taida ostaa ennenkuin nään kelpaako tutti ja miten tissittely lähtee käyntiin, mutta onpahan varalla. Sinkkivoidekin tuli ostettua varuilta valmiiks ja nyt on sitten alkuun noita hoitotarvikkeitakin ihan kiitettävästi. Oon mä ihan höperö, kerkeishän noita mutta on vaan niin kiva katella ja varautua.

Aika paljon on jo hankittu, toinen turvakaukalo saapuu meille postissa joku päivä tässä, sit vielä pitää ostaa toinen. Ja tuplille rattaat ostin, nekin saapuu meille tässä ennen muuttoa sit kuitenkin. Sattu vaan kohdalle hyvät edullisesti niin oli pakko. Noi ei kyllä siis oo sellaset rattaat mihin ne vois ihan pikkusina laittaa mut ei noi oo kyllä mitkään sateenvarjotkaan... Niissä on sellanen jonkinmoinen kuomu minkä saa siihen ylle mutta ihan makuulle ei selkänojat mene. Eli nää on sitten valmiina odottamassa ens kesää tai millon ne nyt soveltuiskaan. Vaunut siis täytyy vielä etsiä, mut ne sitten kun ollaan muutettu, kuten sängytkin. Muuta nyt ei oikeastaan tule mieleen :O Hyvällä mallilla siis hankinnat. Sängyilläkään ei niin älytön kiire ole kun on noi äp-laatikot ja niihin kivat koristeet. Ne on ihan kätsyt. Ja alukshan ne mahtuu samaan pinnikseenkin hetken aikaa.

Pesänrakennusvietti on tosi kiihkeenä mulla, tekis mieli vaan kokoajan kierrellä ja shopata vauvoille kaikkea tarpeellista ja kierrellä kirppiksiä. Anoppi oli muuten ostanut parit pikkuiset lämpösukat ja potkuhousut kaupunki kierroksellaan. Kysyi sitten että mitäs teiltä puuttuis että vois ostaa jotain fiksua vielä kun käy kaupungilla. Mä sanoin että noita sukkia ei oo kovin paljoo ja puolipotkareita ja potkareita on vähiten. Vaikka on niitä aika paljon, mutta niitä kait menis eniten. :D

Huh, nyt jotain iltapalaa....

Äippäpolikäynti

2005-09-01T23:36:00+03:00

Tänään siis käytiin äippäpolilla ja meinasi mennä hermot odotushuoneessa. Ei muuten mut varattu aika myöhästyi melkein 2 tuntia ja hikoilin siellä tuskissani... Noh, onneksi sitten lääkäri oli jopa pahoillaan ja kertoi että yksi ultrauskone oli mennyt rikki ja siksi ajat menneet pieleen kun piti jakaa niitä potilaita uudelleen. Ei siinä mitään, kun oltiin joku reilu puoltoista tuntia istuttu siellä miehen kanssa niin sanoin miehelle että voit käydä tupakilla että tuskin mä just sillä aikaa sisään pääsen. Ja mähän sit pääsin, joten olin yksin siellä. Mies odotti kahviossa... Just niin mun säkää...

Pääasia kuitenkin että masussa kaikki hyvin ja nyt on taas vähän aikaa sellainen olo että kaikki ok. Viikon päästä alkaa taas miettimään että onko vauvat ok. Kahden viikon päähän tuli jo sit seuraava aika, just neuvolaa seuraavana päivänä. Ja päivää ennen muuttoa.

Vauvelit olivat vieläkin päät alaspäin molemmat, vähän hassusti vaan, näytti välillä että ne olis ollut sylikkäin. Toisen pää oli niinkuin toisen sydämen kohdalla. Kovasti ne liikkui siellä, mä en edes tunne näemmä kaikkia liikkeitä mutta nytkin aika paljon. Molemmilla oli normaali määrä lapsivettä ja napanuorien virtaukset oli hyvät. A:n painoarvio oli 1426g ja B:n arvio 1353g. Lääkäri sanoi että hyvin ovat kasvaneet ja mä olen helpottunut ettei painoeroa juurikaan ole. Aika samat mitat niillä oli muutenkin...
Pohdittiin myös siellä että nyt kun ne pysyisivät päät alaspäin niin olis kiva lähteä synnyttämään ihan alateitse. Olen sen suhteen toiveikas, vaikka eihän sitä voi tietää. Toisaalta, pääasia että kaikki menee hyvin, tyylillä ei väliä, mutta vähän se sektion mahdollisuus kammottaa, kun se on kuitenkin leikkaus ja mua ei ole koskaan leikattu mistään. Voi kyllä olla että pojilla on sen verran ahdasta jo tuolla masussa ettei ne ehkä enää käännykään vaan pysyvät noin. Nyt siis rv 29+5. Tässä ollaan jo tosiaan voiton puolella, tai musta tuntuu siltä. Jossain välissä ajattelin että tulis edes se 26 vko täyteen niin olisi edes mahikset vauvojen selvitä jos ne päättäis syntyä. Ja kilon paino kun saavutettiin niin silloin tuli jo vähän luottavaisempi olo. Jokainen lisäpäivä tuntuu ihanalta saavutukselta, vaikka toistaiseksi mulla ei pitäis olla mitään riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, kuitenkin tiedän että tilanne voi muuttua hetkessä. En stressaa mutta ajattelen realistisesti... Kai välillä liiankin...

Kohdunsuu oli puolikiinteä (?) ja kiinni ja myös pysyi hyvin kiinni kun lääkäri paineli alavatsalta. Näppituntumalla kaulaa jäljellä 2cm ja ultralla katsottuna 3.4cm eli ihan hyvä tilanne (viimeksi oli 4,8cm) vaikka onkin näemmä vähän jo lyhentynyt... Mitään rajoituksia ei tullut, tosin painavia ei edelleenkään saa nostella eikä pitkiä automatkoja, mutta muuten jatketaan kuten tähänkin asti. Aika rauhassa mä olenkin ollut... Pakko tunnustaa että ihanaa on myös se että saa harrastaa vielä seksiä, vaikka olenkin tämmöinen valas niin silti se on ihanaa :D <3

Sokereita rasitettu

2005-08-26T19:31:00+03:00

Elämäni kamalin laboratorioreissu siis takana aamusella. Tai menin sinne kyllä vähän jälkeen klo 10.00. Noh, arvot olivat hyvät kuten arvelinkin, tuo oli 2h sokerirasitus ja tulokset seuraavaa paasto 3.8 / 1h 5.1/ 2h 6.9. Labratädit sanoivat että hirmuhyväthän nuo on. Täällä on seuraavat rajat:

paasto 4,8 mmol / l
tunnin arvo 11,2 mmol / l
kahden tunnin arvo 9,9 mmol /l

Mä olen kyllä yks kummajainen näiden arvojeni kanssa, lääkärit aina ihmettelee että onpas sulla hyvä hb tai mitä nyt arvoja ikinä otetaankaan... Ei voi olla sikäli kuin tyytyväinen.

Mutta itse kokemus oli kamala... Onneksi mies oli seurana siellä istumassa :D Aluksi siis menin sinne ja otettiin suonesta putki verta (en kyllä saanut selvää että miksi...) ja sitten sormen päästä se paastonäyte. Olin vielä juuri ja juuri ollut sen 12h syömättä (mä kun luulin et se on 8h ja siks vetkutin sinne menoa tohon klo 10.00... kun se täti sillon kun varasin aikaa niin sekotti mut tolla kahdeksikolla puhumalla iltakaheksasta ja aamukaheksasta niin mulle jäi semmonen kuva et se paasto on 8h :P). Sitten join sen litkun (ei se ihan niin kamalaa ollut kun etukäteen kuvittelin) joka maistui väljähtäneelle cokikselle. Onneksi se oli kuitenkin kylmää niin sain sen alas aika äkkiä. Sitten odottelemaan tunniksi. Noin 15min ennen näytteenottoa sitten alkoi huimata ja pyörryttää. Tuli tosi kuvottava olo. Pysyin kuitenkin tajuissani miehen avulla. Sitten menin sinne näytteenottoon tunnin kohdalla ja näytteet kun oli saatu otettua niin alkoi oksettaa ja huimata niin etten meinannut saada henkeä. Onneksi kuitenkin muistin että vedä syvään henkeä niin vauvat saa happea. Mut piti taluttaa siitä istumapaikalta pitkälleen vähäksi aikaa, olin kuulemma ihan valkoinen ja tuskanhiki päässä. Olo oli kyllä niin tukala että oksat pois. Makoilin siellä sitten pitkällään noin 20min ja onneksi olo parani ja kasvoille palasi väri. Kysyivät että haluanko tehdä tämän loppuun ja tottakai mä halusin, en nyt enää uusiks halua sinne joutua. Jos olis mennyt tila pahemmaksi niin olisivat passittaneet syömään heti... Ei mulla oo koskaan tullut verikokeen otosta mitään pahoja oloja tms, mut se oli toi sokerijuttu. En viitsinyt makoilla siellä kun ihmisiä tuli verikokeisiin, menin miehen luokse istumaan ja hänen kainalossa sitten kyhnäsin. Mä olin kaiken lisäksi kamalan väsynyt sillä en saanut nukuttua kunnolla, ehkä just hikiset 4h viime yönä. Olin siis käytännössä ollut koko jutun päätteeksi n. 15h syömättä josta reilut 10h vielä hereillä :P Ei kyllä tunnu järin hyvältä raskaanaolevana, tiedä sit miten muuten...

2h kohdalla sitten se toinen näyte ja sen jälkeen meinas käydä sama ton pyörrytyksen kanssa, hengittelin syvään ja rauhallisesti ja päätin että nyt mä kävelen tonne kahvioon ja mies saa käydä ostamassa kahvin ja pasteijan. Mies oli ihana ja passasi, mä söin sen pasteijan varmaan sekunnissa, oli niin heikko ja nälkäinen olo. Kun olin saanut aamukahvinikin niin elämä hymyili, käveleminen tuntui ihanalta ja tuntui että huh helpotus. Käytiin sit kuitenkin grilliltä hampurilaiset ja tultiin kotiin syömään.

Onneksi se on ohi ja tehty nyt ja ei siinä sen kummempaa.

Syötyäni mä nukuin 3h tirsat ja olo on paljon parempi, mä olin kyllä rättiväsynyt.

Isäkin soitti eilen ja kysyi miten masu voi :O Noh, en mä sille saanut sanottua muuta kun että ihan hyvin. En mä oikein osaa sille enempää kertoa, tyyliin joo ihan kiva olo mutta tisseistä suihkuaa maitoa ja panettaa niin perkeleesti. Hohhoh...

Ulkona on myrsky alkamassa, ihanaa, mä en kaipaa yhtään lisää tuskallista hikoilua päivin öin. Nytkin on kamala hiki kun on niin hiostavaa ja täällä ei toi ilma vaihdu. Vaikka kämppä on peruskorjattu v.2002, jokaisessa aiemmassa ja vanhemmassa kämpässä on sentään ilmanvaihto toiminut hyvin verrattuna tähän, vaikka täällä on koneellinen ilmastointikin. Mitenhän se uus sitten, toivottavasti ihan ok...

Jumaliste, asumistuki sitten laski aika reilusti :P kun meille laskettiin vuodeksi keskiarvotulot ja menee jonkun rajan yli. Tämä siis siksi koska mä saan äippärahaa jne ja mies työttömyysturvaa. Ei se rakas viihtynyt siellä koulussa ja ymmärrän kyllä miksi, ei saanutkaan sitten hyväksilukuja eikä voinut osallistua näyttöihin jne... Aikamoinen soppa, mutta kyllä mä oon sitä mieltä että jos olo tuntuu heti siltä että hei en mä tänne kuulu eikä kiinnosta niin ei siellä kannata aikaansa tuhlata. Keksii sit jotain muuta tekemistä...

Oli vähän alustavaa tuumailua että ens syksynä mä jatkaisin koulua ja kävisin sen loppuun ja sit mies haluaisi jäädä koti-isiksi. Musta se olis ihan kiva juttu ton opiskelun kannalta. Tosin varmaahan tää ei vielä ole, katellaan miten se arki sitten sujuu. Meillä kun ei nyt niin ihmeitä tapahdu ton rahankaan suhteen kun ollaan molemmat suurinpiirtein yhtä köyhiä ;D Mikä on sinänsä ihana asia (!), ei tarvitse pakon sanelemana taloudellisista syistä tehdä päätöksiä, vaan sen mikä parhaalta tuntuu. Ja kun on tottunut elämään pienellä rahalla niin ei mitään hämminkiä. Kekseliäisyyttä vaaditaan monessa tapauksessa mutta sekin on ihan jännää. Mä olen siksi niin positiivinen köyhä, koska ollaan niin onnellisia näin. Toki meillä on suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siinä mielessä että rahatilannekin paranee mutta kaikki aikanaan. Varsinaiset taivaanrannan maalarit...

Jaa noh, muuta mä nyt en taas osaa kertoa, on niin kuuma että suihku kutsuu ja sit vähän lisää pakkailua. Kohta me asutaan laatikoiden keskellä.

Ja sitten yleistä läpinää...

2005-08-23T20:02:00+03:00

Jaa no mitäs muuta kuuluu...

Tänään heräsin aivan jumalattomaan ylävatsakipuun, siis ei ihan närästystä mutta kamalan ahdistavalta tuntui ja hengittäminen tuntui raskaalta. Ihan oli sellainen huimausheikotuspyörrytyskuolenkomä -olo... Pitkällään en pystynyt olemaan missään asennossa kun ylävatsaa nipisteli. Kai mä sitten olin nukkunut huonossa asennossa, tai sitten se oli siitä kun syötiin "tosi terveellisesti" illalla ennen nukkumaanmenoa. Ummetus on vaivannut, en tiedä onko sillä vaikutusta. Mutta oli kyllä tuskainen olo, eikä aamukahvi maistunut. Vesi teki hyvää ja kun muistin että onhan meillä Rennietä niin johan helpotti kun sellaisen vetäisin kitusiin. Tuli kyllä semmoinen autuus että oksat pois... Niin ja luumusosetta piti ostaa kaupasta, sitä vauvojen. Ainoa asia joka mun kovaan vatsaan auttaa. Miehellä on taas colitis ulcerosan takia ihan päinvastainen juttu. Mä aina vitsailen asiasta että vaihdetaan toisillemme puolet ja puolet noista masujutuista niin saadaan balanssi ja normaali paskatilanne taloon :D Hohhoijaa... Onneksi on huumorintajua, molemmilla.

Mies oli tehnyt ruokaa kun olin kierroksella. Ihanaa, olikin kova nälkä. Ja mä se vaan vieläkin ajelen autolla. Ei tunnu yhtään pahalta tai hankalalta niin mikäs siinä. Maha on kyllä iso mutta hyvin mä vielä ratin taakse mahdun eikä toistaiseksi ole ahdistanut. Ihmiset kyllä vähän kattoo kun kuskin paikalta nousee tämmönen "viimesillään oleva".

Istuma-asentoja on vielä reilusti, mutta toi nukkumispuoli on jo ihan oikeasti todella vaikeaa. Täytyy kai kasata tyynyjen alle täkkejä ja alkaa nukkua puoli-istuma-asennossa niin ei paina vatsaa miltään puolelta. Ihan selällään tulee äkkiä ikävä tunne tonne alavatsalle... Kyljelläänkin tuntuu että masua ahdistaa.

Huomenna ois monikkoperhevalmennus jonne aattelin tällä kertaa mennä. Kun maksoinkin sen jo, niin ei viitsi tyhjästä maksaa :D

Käytiin yks päivä miehen kanssa hakemassa kaupoista laatikoita ja on jo taas lisää pakattu. Enää kolmisen viikkoa muuttoon. Kirjahylly on melkein tyhjä, kirjat on pakattu. Vielä pitäis toi "vitriini" tyhjentää, isänisäni(?) kristallit ja lasikokoelmat on aika pölyttyneet kun ei noita raaski käyttää. Vanhimmat taitaa olla ihan 1800-luvun puolelta. Jotain jäi käteen kun lapsuudenkotia tyhjennettiin silloin pari vuotta sitten. Faijalla oli silloin vähän sellaiset tunnelmat että hän kuolee syöpään, mutta näin ei sitten onneksi käynyt. Kasvaimet olivat hyvänlaatuisia ja leikkaus onnistui.. Talo oli ollut tyhjillään jo useita vuosia, ja oli kyllä remontin tarpeessa. Eräs vanha kylänmies sitten siitä kiinnostuneena vuosien ajan yritti ostaa sitä mutta ukko ei myynyt. Nyt sitten pari vuotta sitten kaupat syntyi koska kukaan meistä ei sitä rupea remontoimaan ja vanhalle tutullehan se meni, joka sen remontoi kuitenkin. Kyläilläkin sais :) Ja mikä mun mielestä ihaninta, faija on nyt velaton mies. Saivat myös puolisonsa kanssa uuden auton ja isukki on nyt eläkkeellä. Kai sillä pitäis sitten mennä ihan hyvin... Silti se kuulosti viimeks puhelimessa tosi masentuneelta ja apaattiselta. Tuntuu ettei sitä kamalasti mun jutut kiinnosta. Tai sit sairaus on uusinut tai jotain muuta.

Miehen kanssa ollaan pohdittu näitä juttuja ja mies oli ihan sitä mieltä että ootas vaan kun faijas huomaa että hyvin meillä menee lastenkin kanssa niin voi ääni muuttua kellossa. Kaikkein tylyintä musta oli kyllä se kun kerroin raskaudesta isälle (tekstarilla :P) niin se soitti ja kyseli kamalasti että mites meinaat koulun hoitaa ja kaikki ja miten rahat riittää ja plääplää. Sit vielä kysyi että ootteko te nyt ihan suunnitellut tällaista... Se vähän kirpaisi... Mutta en suuttunut koska tiedän että se on vaan huolissaan. Aina se on jostain huolissaan. Kovasti se on huolissaan mutta koskaan se ei kysy että tarvittaisko jotain... :P Noh, en mä aio kyllä mitään siltä pyytäkkään, just siks että se näkee että kyllä me pärjätään! Vähän oon kyllä ihmeissäni tän faija asian kanssa. Kun se vois joskus puhua ajatuksistaan tai tunteistaan. Kertois nyt edes että mikä mättää. Mä en jaksa liikaa kelailla, saati stressiä ottaa. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan. En mä ole enää mikään isän pikkutyttö, mullahan on kohta omia lapsia!!! Ehkä se on se juttu mikä isukkia vaivaa, jos se tuntee itsensä vanhaksi kun oma tytär tulee äidiksi ja naiseksi. Jos tämä on nyt se viimeinen tikki siihen että mä tosiaan olen itsenäinen ja en riippuvainen enää. Ehkä se on luopumisen tuskaa??

No jaa, nyt täytyy mennä soittaan mummolle, sen kanssa on niin kiva jutella :)

Pienimuotoinen kirppiskierros

2005-08-23T19:43:00+03:00

Aamulla herätessäni sain päähäni että mä lähden käymään kirppiskierroksen. Mies jäi suosiolla kotiin. Hän ei oikein välitä kierrellä, perustelee sitä sillä että pitäis tietää mitä on hakemassa ja hakea vaan se ja sillä selvä. Kyllähän mä ton näkökannan ymmärrän toisaalta mutta harvemmin sitä etukäteen tietää mitä kirppikseltä haluaa etsiä. Mä lähinnä tota vauvakamaa pengoin tällä kertaa taas. Ja löysin jälleen kerran vaikka mitä. Pakko vielä mainita että rahaakin oli mukana huimat 20€, josta jäi vielä jokunen euro eli käytin tosi vähän rahaa ja sain ihmeellisen paljon tavaraa. On tuo SPR:n kierrätysmyymälä sitten ihme paikka, mä en koskaan pääse sieltä pois ilman jotain hienoa löytöä :D Nyt löysin CAM- merkkisen hoitopöydän taitettavilla jaloilla, siis sellaisen missä on se hoitotaso päällä ja sen alla vielä tulpallinen amme. Ja alhaalla säilytystilaa. Kovin oli siisti ja maksoi vain kympin, joten ostin sitten sen. Alunperin päätin että hoitopöytä ei ole välttämätön ostos mutta kun noin halpa ja hyvä löytyi niin ostopäätös syntyi hetkessä. Pikkuisen jouduin tuota tasoa yhdestä kohtaa paikkaamaan kun oli kulunut mutta ei se mua häiritse. Just passeli korkeus mulle ja miehelle. Mies oli ihan ihmeissään että miten sä aina löydät kaikkea kivaa sikahalvalla. Selitin ukolle että tommonen maksaa uutena hyvinkin yli 60€...

Kyseessä siis aika lähelle tällainen viritys (omassani hieman kivempi kuosi mielestäni :D)
http://www.lastentarvike.fi/images/Tuotekuvat/Large/cam_iseo_beigenalle_syv.jpg
Erotuksena vaan että tossa meiän versiossa ei oo noita sivulokeroita ja että toi taso on ylös nostettava ja alla on se amme.

Sitten löysin hoitolaukun, kivan pehmohelistinlelun ja ihanan äitiyspakkauksen koristelakanan (sellainen sininen röyhelöreunus) ihan muutamalla eurolla.

Toiselta kirppikseltä (jossa kävin ekana) meinasin jo ostaa hoitotason (lipaston päälle laitettava) kympillä mutta en sitten jostain syystä vaan viitsinyt sitä ostaa, olipa hyvä... Muuten en toisesta paikasta löytänyt tällä kertaa mitään. Mutta tuo viimeinen olikin varsinainen aarretalo :D

Mitään isompaa en enää tähän asuntoon aio hankkia, sängyt sitten sinne uuteen ja kaikki muu suurempi tavara myös. Noi oli vaan pakko ostaa kun sattui niin hyvä tilaisuus...

Mä olen jotenkin niin hyvilläni tuosta kierrätyksestä, varsinkin idealla että kenenkään ei ole tarkoitus rikastua. Tietysti on eri asia jos ostaa uutena jotain tosi kallista, niin eikai sitä viitsi ihan ilmaiseksi pois antaa/myydä mutta on kuitenkin selviä tapauksia jotka ostaa käytettynä ja myy sitten voitolla eteenpäin. Sitä mä en oikein ymmärrä... Mulla on tarkoituksena tehdä näiden lastentarvikkeiden suhteen niin että kun emme enää itse tarvitse niin joko lahjoitan spr:lle (anna hyvän kiertää, joku muukin voi tehdä löytöjä...) tai sitten jollekin jolla on kipeä tarve. Tarkoituksena ei ole alkaa tekemään bisnestä... Ja jos noita tulee myytyä pois niin en kyllä pyydä kuin korkeintaan puolet siitä mitä olen itse maksanut. Aina löytyy joku joka tarvitsee jotain.

Voi että mä olen paksu :O

2005-08-18T20:47:00+03:00

Otsikko kertoo tuntemukseni kehoani kohtaan. Maha on ISO. Tuntuu että se kasvais joka päivä ihan sikana. Muuten mä näytän pieneltä, kai just siks että tän mahan rinnalla mä olen muuten aika pieni :P Hmm...
Mies väittää että jalat on ohentuneet ja pylly on kiinteytynyt... Ja mä taas oletan että se on joko kohtelias (eikai kukaan nyt sanois että ootpas lihonnut...) tai sitten toi maha hämää sitäkin. Oon kyllä syönyt ihan terveellisesti ja ei ole tullut juurikaan mässäiltyä, tai no vähän mutta oikeasti vähän. Mutta en usko että olisin mistään kohtaa pienentynyt kuitenkaan.

Hiki virtaa, täällä ei siis vaihdu jälleen kerran ilma, ja päivä oli yhtä tuskaa kun oltiin miehen kanssa kaupungilla. Lääh...

Nyt tuli sitten uusi vuokrasopimus allekirjoitettavaksi, pitää huomenna palauttaa. Meidänhän piti alunperin käydä toimistolla kirjoittamassa se, mutta näköjään ne sitten lähetti sen kotia. Ruuhkaa varmaan. Ihanaa, nyt voi sitten jo hoitaa kuntoon noi paperiasiat, kelan asumistuen muutos, sähkösopimuksen irtisanominen ja muuttoilmoitus. Mä oon ajoissa liikkeellä. Uutta sähkösopimusta ei tarttekaan sit tehdä koska tohon uuteen kämppään tulee kiinteä sähkömaksu joka on 16e/kk. Laskeskelin tossa että se tekee meille vuodessa melkein parisataa euroa säästöä :O Eli kyllä mulle kelpaa!

Tavaroita ollaan pakattu jo jonkin verran. Ei se kyllä missään näy :P Pari komeroa on tullut tyhjättyä, ja voi itku miten paljon ihan täyttä roskiskamaa meillä onkaan. Miten ollaankaan säästetty kaikkea ihan jonninjoutavaa. Noh, nyt on jo ties kuinka mones iso jätesäkki täyttymässä roskista. Mä en halua sinne uuteen mitään turhaa romua pyörimään vuosikausiksi nurkkiin.

Neuvolassakin olin eilen. Tosin käynti jäi tosi lyhyeksi kun siellä oli sijainen ja se vastaili puhelimeen puolet mun ajasta. Eli mä istuin puolet ajasta käytävällä odottamassa että keltainen valo ovenpielessä sammuu. Meinasin kerrassaan raivostua ja häipyä sieltä, sillä oli kiire. Kello näytti siis jo melkein puolta kolmea ja mun piti vielä ehtiä sitten klo 16.00 sinne monikkovalmennukseen...Ja sitä ennen hakea mies mukaan...

Monikkovalmennus jäi sitten käymättä, ja oli todella ankara ketutus. Nyt olis ollut se synnytyssairaalan esittely ja kaikki.. Itku ja monta ärräpäätä pääsi kun koko päivä meni ihan pilalle. Kamala kiire oli ja sitten huomasin että mun puhelin ei toimi. Se vaan ei toiminut ja sitten mies ei ollutkaan siellä missä piti ja mä ajelin edestakas ja kiroilin. Ja mies luuli että oon unohtanut puhelimen kotiin tai vahingossa kiinni. Onneks sit löydettiin toisemme ja silloin kello oli jo yli neljä. Mä olin niin väsynyt että en sitten kehdannut enää lähteä sinne valmennukseen, mies ei jaksanut koska halusi mennä kotiin syömään ja mullakin oli kova nälkä. Pieleen meni koko päivä siis :( Se synnytyssairaalan esittely olis ollut just kaikkein mielenkiintoisin kerta ja mieskin olis kerrankin tullut mukaan... Noh, onneksi nyt jää sitten vielä se neuvolan synnytysvalmennus mutta käsittääkseni siellä istutaan vaan auditoriossa luennolla, eikä ne kierrätä siellä paikoissa... Huoh...

Joka tapauksessa, neuvolakäynti meni äkkiä ja kaikki hyvin mutta mulle jäi vähän paha maku suuhun siitä sijaisesta. En pitänyt hänen tavastaan puhua mulle. Mä nyt sitten joudun sokerirasitukseen (2h) ja olin ihan että ei siinä mitään että täytyy sit mennä. Mutta mun pitäs ite varata se aika nyt äkkiä kun on jo niin paljon viikkoja. Viikon sisällä pitäis päästä sinne. Ihan kiva kun mua on taas ajoissa informoitu. Enhän mä sille sit mitään voi jos ei saa aikaa. Kamalan säälivästi se mulle selitti sitä että miks tämmösiä tehään jne... Mä olin vähän silleen siinä että joo kyllähän mä nyt nää jutut tiedän.

Painoa oli tullut +369g/vko ja olen vähän ihmeissäni. Toi on aika vähän jos ajatellaan tätä mahankasvutahtia ja pikkuisten painoarvioita... Kai sitä pitäis olla tyytyväinen, ei missään nimessä liikaa ja kaikki kolme voidaan hyvin! Nyt siis rv 27+5. Hemppa oli 128, vähän siis viime kerrasta laskenut mutta ihan ok toi vielä on. Enemmän mua kyllä väsyttää koska mulla oli ne alkuarvo paljon korkeammat, joten toi on mulle aika vähän. Turvotusta ei. Pissanäytteet oli puhtaat ja verenpaine 112/68.

Sykkeet kuului mukavan helposti heti ja potkivat aika paljon just silloin kun kuunneltiin. Kuulu kunnon rutinaa ja maha hytkyi. Terkkari tunnusteli mahan päältä niitä ja sanoi että ne on molemmat raivotarjonnassa edelleen. Miten ne voikin tuntea... Mäkin haluan... Sf-mitta oli peräti 32 cm, ei muuten merkannut sitä tohon korttiin sitten.

Mulla periaatteessa vaihtuis neuvola nyt kun muutetaan mutta kysyin että saanko käydä loppuun asti täällä vanhassa tutussa niin se kuulemma onnistuu. Onneks, eihän sitä montaa kertaa kai ees enää ehdi olla sit muuton jälkeen. Musta tuntuu että neuvola on jättänyt vähän niinkuin äippäpolin harteille mut, toisaalta äippäpoliin mä luotan enemmän kun siellä on vähän erikoistuneempaa sakkia ja perusteelliset tutkimukset :D

Sekalaista pohdintaa...

2005-08-16T07:39:00+03:00

Voisin kyllä sanoa että nyt on unirytmi siirtynyt suht ok tolalle. Kiitos miehen aamuherätysten. Tosin mulle on kyllä ihan sama mutta kai se on jees jos ei nyt ihan yökukkumiseksi menis jne.

Kiesus että mä näin taas rivoja unia :O Ihan hävetti herätä aamulla. En oo aiemmin mitenkään älyttömästi nähnyt seksiunia, mutta nyt mä luulen että kun alkaa olla jo aika kömpelö ja epäseksikäs olo niin sitten sitä siirtyy vaan haaveilemaan. Kyllä sitä vielä ollaan vähän harrastettu mutta mulla on kyllä itsestäni niin epävarma olo että oksat pois. Toisinaan sitä taas on kuin kiimainen eläin... Hassua miten naisen elämä voikaan muuttua raskauden myötä. Mulla on vähän ristiriitaisia tunteita seksistä, koska mua häiritsee se että ajatteleeko mieheni mua äitinä vai naisena. Itse on kyllä sanonut että ei ajattele noita äiti asioita. Noh, ilmeisesti kaikki on ok, sillä haluaa kuitenkin seksiä. Mä en itse oikein enää tiedä miten mun pitäisi suhtautua haluamiseeni, mulle tulee siitä vaan paha olo, ihankuin tuleva äiti ei saisi harrastaa tai haluta seksiä. Ja ne harvat kerrat kun mulle tulee semmoinen superhalukas olo niin mies on väsynyt tms...Ja sitten mä kaikissa raskaushormoneissani tulen surulliseksi ja luulen että mies pitää mua rumana ja kömpelönä jne... Äh, todella mielenkiintoista. Kai mulla on vähän tässä hassu olo kun tiedän että kohta ei enää oikeasti pysty harrastamaan seksiä...Niin että nyt kannattais sitten ottaa ilo irti.

Plääh... Eilen illalla oli todella masis olo. Mua vaan itketti enkä tiennyt mikä. En oikein saanut miehellekään puhuttua mitään ja tuntui vaan todella kurjalta. Ehkä pitäisi saada vähän sisältöä elämään, mä vaan olen täällä kotona ja teen kotitöitä ja muuta mulla ei sitten olekaan :( Ahdistaa, varsinkin kun tietää että sitten kun vauvat syntyy niin kotona kyllä ehtii olemaan. Mutta mitä mä sitten tekisin... Täällä mulla ei ole ystäviäkään ja lisäksi kuitenkin olen niin kömpelö että ihan mikä tahansa ei enää tunnu hyvältä. Pitäisi kai sitä olla muutakin elämää, mutta mä vaan en ole kovin sosiaalinen. No, jospa tämä tästä. Kai tää on tätä kun on tottunut toimintaan ja tämmöinen kotona lorviminen ei oo ehkä mun juttu, ainakaan jos ei ole järkevää tekemistä kuten vaikkapa lastenhoito.

Mä jo valmiiks mietin sitä että miten me sitten pärjätään vauvojen kanssa. Mies kun on päivät poissa ja ei ole tietoa pitääkö isyyslomaa. Mä nimittäin tiedän sen että mulle ei ole tulossa apua mistään suunnasta. Tai näin olen käsittänyt. Ainoat ystävät muuttaa kauemmas, yli 300km joten ei tule kysymykseen. Sitten anoppi ja appiukko käy molemmat 100km päässä töissä ja ovat arkisin 7 aikaan illalla kotona ja sitten aamulla taas 6 ylös joten en edes kehtaisi pyytää sillä heidän täytyy levätä kun ovat sen ikäisiä jo. Oma isäni puolisoineen asuu 100km päässä ja tuntuu ainakin nyt ettei niitä kamalasti kiinnosta enää, alussa sanoivat kyllä että tuot sitten niitä vauvoja hoitoon. Isäni on eläkkeellä, mutta jotenkin tuntuu etten hänelle viitsisi kahta vauvaa jättää, en sillä etteikö osaisi hoitaa mutta jotenkin vaan...
Eli siis tilapäinenkin hoitoapu voi olla aika kiven alla. Mä mietinkin tuossa juuri että vaikka rahaa ei kamalasti olekaan niin voisi katsella jo valmiiksi jos jostain saisi sitten maksullista kotiapua siivoukseen tms. Jos tuntuu että olis tarvetta. Mistäs sitä tietää vaikka vauvat olisikin todella helppoja :D No, asenteena kuitenkin se että selviän yksinkin, niinhän ne on edellisetkin polvet selvinneet.

Mä oon varmaan hullu mutta nyt mä pohdin että miksi isääni ei ole enää niin kamalasti kiinnostanut nää vauvajutut ja kuulumiset. Itseasiassa kun hän kuuli että poikia on tulossa niin jännittynyt tunnelma latistui siellä suunnalla. Aika perseestä suoraan sanottuna, mutta mähän olen hänen jälkipolviensa ainut tyttö, ja se on kyllä huomattu huomioinnissa. Isällä on siis vain poikalapsia ja mä olin se viimeinen lapsi josta tuli hartaasti toivottu tyttö. Ja olen siten saanut ehkä liikaakin huomiota. Onko isälläni ollut joku salainen toive että mulle pitäisi tulla tyttölapsi/-lapsia... Kun suvussa on niin paljon poikia tms. Voisko se olla niin typerää... No miksei vois... Mua pelottaa ja ahdistaa, koska muistan kuinka lapsena mikään ei ollut koskaan minun syy (vaikka olikin) ja veljeni sai kaikki mäkätykset jne. Kohteleeko isäni näitä poikia yhtä huonosti. Huoh..

Että hyvin menee...

Ja lauantaina olis sitten ne miehen (toisenkin) mummon hautajaiset. Mua ahdistaa nekin ihan kamalasti. Ensinnäkin en tiedä onko mulla vaatteita mitkä mahtuis enää päälle ja en tiedä raaskinko ostaa yhtä päivää varten kalliita juhlavaatteita (jäävät sitten isoiksi kuitenkin :P). Noh, ahdistaa vaan sillä päivämäärä on just sama kuin oman äitini hautajaisissa vuosi sitten. Mietinkö mä sitä sitten siellä. Ja toinen asia mikä ahdistaa on se että musta tuntuu hassulta mennä hautajaisiin maha pystyssä. Siis kun tää maha on jo niin iso. Kaikki miehen toisen puolen sukulaiset sitten ihmettelee tätä mahaa. Ne kun ei ole kovinkaan yhteydessä toisiinsa. Kuiskutellaanko siellä musta ja miten muhun suhtaudutaan. Kaikki niistä ei ole edes nähnyt mua. Tosin aika monella miehen serkuistakin on jo lapsia itsellään että ei sinällään...
Mä en tuntenut enkä nähnyt koskaan koko ihmistä, mutta tottakai mä menen mieheni takia tonne ja kun appiukko toivoi että tultais. Se on hänelle niin tärkeää. Eihän se kauaa kestä. Ei vaan huvittaisi lähteä...

Johan taas höpötin..mahtaakohan ketään kiinnostaa edes lukea :P

Katkonaisia unia pitkin vuorokautta...

2005-08-12T23:47:00+03:00

Mä olen yöllä nukkunut vaan pari tuntia ja sitten pariin otteeseen päiväunet tän päivän aikana. Vähän on pönttö olo mutta kyllä tän kestää... Tämmöistähän se arki sitten varmaan vauvojen kanssa on ja kyllä sitä pärjää, ainakin nyt tuntuu siltä.

Niin, yks juttu mikä unohtui tosta äippäpoli -reissusta oli muuten se että kun noi painoarviot tuli siihen ultraruutuun, niin se kone laski että LA olis 3.11.05 niiden mittojen perusteella, eli viikkoja olis enemmän. Mutta lääkäri ei sanonut tästä mitään, vaikka eroa on yli viikko... Onneksi kuitenkin tuota eroa on sinne parempaan suuntaan :D Tosin näitä ei kannata ihan absoluuttisina totuuksina pitää, kyseessähän on vain arviot. Ja luulen ettei tuo LA nyt ole niin tarkka muutenkaan, aika ihmeellistä olis jos nuo syntyis vasta silloin...Eli voi olla että siksikään sitä ei muutettu.

Mulle on pääasia ettei noi nyt ole "liian pieniä" ja ettei sitä painoeroa kehity liikaa... Grammalleenhan ne ei kuitenkaan mene, mutta se 33% tais olla se pelottava raja...

Masussa tuntuu juuri nyt erityisen paljon potkuja. Musta tuntuu että nuo kaverit pyörii tuolla aika paljon kun masu muuttaa muotoaan vähän väliä. Välillä kääntyy ihan selvästi pyllyt ulospäin ja sen tuntee tuosta ihon läpi. Ja sitten taas tuntuu ellotusta kun pyörähtävät toisinpäin. On kyllä hassua kun toinen puoli masusta on korkeammalla kuin toinen välillä :D Mua ihan naurattaa kun näyttää niin hassulta.

Mies otti musta tänään innoissaan masukuvia, rv:t olis siis 26+6, viimeks kuvailtiin rv24 ja tässä lyhyessä ajassa masu on kyllä kasvanut älyttömästi. Ehkä uskaltaisin julkaista niitä kuvia jos ei olis niin hankalaa. Meillä kun ei vieläkään ole hankittuna sitä digikameraa, tavan kameralla siis otettu ja filmiä on vielä jäljellä etten viitti heti kehittää ja sitten pitäs ottaa cd-kuvat kun ei nyt tähän hätään oo skanneriakaan. Liikaa työtä hehheh.

Ummetus on vähän vaivannut, tosin iltapäiväkahvit auttoi ja koin suurta helpotusta *mielenkiintoista* :O

Eilen tuli semmonen ihmeellinen olo että tosiaan taitaa tajuta jo että meille tulee oikeasti vauvoja. Aiemmin on ollut vähän "keveämpi" olo kun riskit on tiedossa. Mutta nyt uskallan jo luottaa.

Hankintoja olis nyt ne turvakaukalot ennen vauvojen syntymää ja ehkäpä sitten muutakin sinne vauvojen huoneeseen kuitenkin innostun hankkimaan. Malttamattomana odotan että pääsen sisustamaan... Pinnasängyt varmaan tulee hankittua, toisaalta eihän niilläkään niin kiire olis kun on noi ÄP-laatikot. Tuntuis että noista laatikoista olis paljon kätevämpi nostella niitä yöllä syömään ja ne mahtuis sängyn viereen kätevämmin. Mitä enemmän saa vaan jaksotettua hankintoja sen parempi, opiskelijoita kun ollaan molemmat.

Tajusin että hoitopöytää ei tarvitse ostaa, sillä tuon hoitotason saa laitettua sinne vauvojen huoneen työtasolle muutenkin kätevästi. Tosin jos edullisesti sattuu löytymään niin sitten voi tarttuakin mukaan. Tai jos se isäni nyt meinasi tehdä sellaisen kun oli puhetta mutta... en nyt tiedä siitäkään sitten...

Sen voin sanoa että nyt on kyllä vauvanvaatteita ihan älyttömästi jo, tai siis niin että varmasti pärjätään ja on sitten jo vähän isompiakin, 80 cm kokoakin. Mä olen saanut monta laatikollista lahjoituksena ilmaiseksi kaikenlaista :O Käytettyä mutta todella siistiä tavaraa, ainakin kotikäytössä menee ihan hyvin. Eikä tartte pesukonetta kokoajan pyörittää. Appiukko lupasi jeesata pesukoneen ja pakastimen hankinnassa. Ihan kiva juttu, noi molemmat on nimittäin mielestäni aikalailla pakollisia meidän perheessä jatkossa. Meillähän oli semmonen iso kaappipakastin, 2 kerroksinen mutta se jäi joskus muuton yhteydessä entiseen kämppään kun se oli niin painava ettei me saatu sitä kuljetettua. Toisaalta harmi mut toisaalta, ei se mikään uusi ollut...

Ja taas täällä on niin kuuma että oikein ahdistaa...onkohan ukkonen tulossa kun ei ole edes ollut hellepäivä :P

Äippäpolilla

2005-08-11T16:32:00+03:00

Tänään oli taas käynti äippäpolilla ja nyt on kyllä tosi onnellinen ja levollinen olo :) Eli kaikki on siis erinomaisesti.

Painoeroa ei ollut kehittynyt, käytännössä sikiöt ovat aikalailla saman kokoiset, lääkärikin oli helpottunut, ei siis toistaiseksi mitään pelkoa feto-fetaalisesta transfuusio-oireyhtymästä. Napanuorien virtaukset olivat hyvät ja painot oli siis 1143g ja 1089g. Molempien vartalonympärykset olivat melkein samat, joten ihanaa ettei toinen ole ruipelo ja toinen runsas. Liikkuivat vilkkaasti ja sydämet sykkivät normaalisti. Taas kerran näkyi tosi hyvin että poikia siellä kelluu edelleen.

Nyt siis rv 26+5, joten minusta nuo on kasvanut tosi hyvin!

4d ultralla katsottiin kasvokuvia, ihan herkistyin... Sain A:sta (joka oli muuten vaihtunut) kasvokuvan mukaan. B ei suostunut näyttämään naamaansa, kääntyi poispäin ja vain takaraivo näkyi.

Ja eräänä päivänä tuntemat tuntemukseni olivat oikeita, toinen vauva on kääntynyt, ja nyt he ovat molemmat raivotarjonnassa :D Voi kun se olisi lopullinen tilanne sitten, niin saisi synnyttää alakautta.

Kohdunkaula kiinteä ja kiinni, pituus Uä:llä katsottuna 4,8cm, käsikopelolla 3cm, eli tilanne sielläkin hyvä. Mitään rajoituksia ei siis tullut eikä tarvitse ihan kotona pötkötellä kokoajan. Lääkäri sanoi että voin tehdä jopa kävelylenkkejä pieniä matkoja kerrallaan jos haluan. Normaalit suositukset tietysti on ettei pitkiä automatkoja, painavien nosteluita tms... Seksiäkin saa harrastaa jos siltä tuntuu ;-) Ei kyllä tarvitse kahdesti käskeä...

Verenpaine oli116/75 eli ihan hyvä. Tota luokkaa se on ollut melkein koko raskauden ajan.

Olo on niin rauhallinen, mä nimittäin oikeasti aloin vähän pelkäämään tota painoero juttua ja lisäks pelkäsin että joutuisin osastolle tms. Jos tämä näin hyvin jatkuu niin päästään aika lähelle laskettua aikaa, ehkäpä. Tosin päivä kerrallaan, sillä tilannehan voi muuttua hetkessä. Eli ei nuolaista ennenkuin tipahtaa...
Mutta voi sanoa että ollaan jo voiton puolella ;)

Pitkästymistä ja ihmeellisiä ajatuksia...

2005-08-09T23:07:00+03:00

Mulla on aika tylsää. Tai no, miehellä alkaa koulu ja mä vaan lojun kotona. Tosin en mä koulussakaan voi olla... Ja mies taas vaihtaisi osia milloin vaan ;-) Joo niin mäkin jos se olis mahdollista.

Isäukko ärsyttää mua, siis siten ettei sitä näytä kiinnostavan mitä mulle kuuluu tms. Ei edes soita ja kysy että kuinka mä voin. Anoppi ja appiukko ja oma mummoni soittavat sitten monta kertaa viikossa ja ovat ihan täysillä mukana. Ihanaa että edes he. Äitiäni kiinnostaisi varmasti jos hän eläisi. Mutta mikä ihme faijaa vaivaa...

Nyt kun mietin niin oikeastaan faija on tullut etäisemmäksi sen jälkeen kun me muutettiin mieheni kanssa tänne. Kun asuin yksin niin se kysyi aina että tarvitsenko mitään tms... Ehkä se meinaa että hänen elatusvelvollisuutensa on siirtynyt miehelleni. Eihän tietenkään mua aikuista tartte paapoa, en mä nyt sitä...No niinhän se kyllä on jos nyt noin karkeasti voi ajatella mutta eikö tuo nyt ole vähän pirullinen ajattelutapa. Mitä mä nyt olen näitä nettipalstoja lueskellut niin tuntuu että hirveän monen työssäkäyvänkin pariskunnan molemmat vanhemmat auttavat esim. hankinnoissa paljon tai edes jonkin verran. Meiltä opiskelevilta vähävaraisemmilta ei sitten kysytä mitään, noh, eikai tosiaan voi tasan mennä apukaan aina. En mä nyt tästä sen takia ruikuta ettäkö olisi joku kamala hätä tarvikkeiden suhteen. Olen kyllä jaksottanut hankinnat niin että kaiken pystymme ihan itse ostamaan ja maksamaan, mutta se AJATUS. Siis ajatus olisi tärkein, miksei isäni voisi edes lämpimikseen kysyä että tarvitsisitteko jotain... Sanoisin kuitenkin että en välttämättä... Niinkuin sanoin anopillekin, joka pursuaa intoa ostaa vaikka mitä. En kieltänyt ostamasta lahjoja vauvoille, mutta sanoin myös että itsehän me tässä lapsia tehdään ja ei oleteta että niitä kukaan muu elättää taikka niille kenenkään tarvitsisi mitään ostaa. Eli suoraan ja räikeästi sanottuna kiteytän siis ehkäpä juuri isäni ajatuksia, hän varmaan sanoisi jos pyytäisin jotain, että vittuako hankit lapsia jos sulla ei ole varaa niihin... :-( Tuntuu ihan kamalalta, ehkä mun ei pitäis ajatella koko asiaa.
Mutta kuten itse tiedän, itse olen valintani tehnyt, olisin voinut myös valita toisin, jäädä odottamaan sitä päivää kun mahdollisesti olen töissä jne. Mutta meidän aika on nyt, oli rahaa tai ei ;) Onnellisuutta ja rakkautta kuitenkin on niin paljon <3 Emme tarvitse muutakuin toisemme ja nuo vauvat, se riittää :)

Anoppi kuitenkin haluaa tehdä jotain hankintoja ja tekee sen ihan mielellään, joten olisin ilkeä jos kieltäisin. Mutta en missään nimessä halua hyväksikäyttää ketään joka haluaa auttaa, niinkuin eräs nimeltämainitsematon lähipiiriin ennen kuulunut naisihminen. Ostatti anopilla kaiken mahdollisen, vieläpä röyhkeästi siten että hän itse sai sitten juhlia ja rellestää omat rahansa, jotka olisi järkevästi voinut käyttää niihin hankintoihin. Aika moraalitonta minusta.Noh... ehken mä sitten olekaan kamalan paha ihminen, vaikkei tuota rahaa olekaan koskaan liikaa.

**

Täällä on tosi kuuma, lääh...Mä en meinaa saada nukuttua, mies jo nukkuu kun on aikainen herätys sillä.

Maha on tiellä, todellakin. Ruokapöydän ääressä istuminen ei enää onnistu, eikä kyllä oikein meinaa tuo nukkuminenkaan. Heräilen jatkuvasti kun jostain kohdasta painaa tai sitten pissattaa. No, hyvä että herään niin voi vaihtaa asentoa parempaan ettei vauvat puristu.

Nyt ne on taas potkinut enemmän. Ja se jos mikä mua helpottaa. Torstaina olis taas äippäpolin reissu... Mua pelottaa, itkin eilen kun mietin että entäs jos se feto-fetaalinen transfuusio -oireyhtymä tuleekin näille ja kumpikaan ei selviä :( Jos painoeroa löytyykin nyt enemmän... Ahdistaa, mutta onneksi tätä seurataan juuri tuon takia niin tiheään. Kohta varmaan kontrollit 2 viikon välein... Tuon jutunhan tunnistaa siitä että sikiöiden virtsarakot ovat erikokoiset, lapsivesien määrässä on huomattava ero (toisella runsaasti, toisella olematon määrä) tai sitten 33% painoero. Ja kai ultralla näkee ne väärät verisuoniyhteydetkin jos asiantunteva lääkäri katsoo. Meidän tapauksessa mitään noista ehdoista ei ole onneksi toistaiseksi toteutunut, joten sikäli olo on luottavainen. Silti se pienikin painoero aina säikäyttää... Mutta helpottavaa oli että molemmilla on hyväkokoiset virtsarakot ja virtaukset ok, sekä lapsivettä molemmilla normaalisti.

**

Eikai murehtiminenkaan auta, päinvastoin... Joten täytyy vaan vetää syvään henkeä ja elää päivä kerrallaan. Mitäs muutakaan minä voin.. :P